keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Sosiaalinen media vesistöviestinnässä


Sosiaalinen media, some, on toisille luonteva kanava yhteydenpidolle ja itseilmaisulle, toisille pakollinen paha jota ilman kaikki olisi paremmin. Some on perinteiseen viestintään verrattuna kustannustehokas ja nopea keino tavoittaa kohderyhmiä. Suoran kontaktin luominen ja keskustelu on puolin ja toisin helpompaa kuin aiemmin. Siksi vähintään Facebook-sivu on liki kaikilla yhteisöillä. Isoilla toimijoilla on laaja joukko sosiaalisen median kanavia käytössä: Instagram-, Twitter-, Youtube-, Pinterest- ja Snapchat- tilejä sekä blogeja pyöritetään kokonaisten sometiimien voimin.

Vesijärvisäätiön Facebook-ryhmässä I Love Vesijärvi kerrotaan mm. vesistöjen kuulumisia, vinkataan tapahtumista, linkitetään muiden uutisia sekä jaetaan kuvia ja videoita. Ryhmää on markkinoitu maksullisesti noin puolitoista vuotta, ja seuraajamäärä on kasvanut huimasti: kesän 2015 alussa tykkääjiä oli reilu 700, nyt määrä lähenee 4000! Markkinointi on tuonut lisää näkyvyyttä I love Vesijärvi -ryhmälle, ja sitä kautta tietysti myös Vesijärvelle.

Sivulla vierailijoita kiinnostavat erityisesti kuva- ja videojulkaisut. Moni varmasti toivoo löytävänsä Facebook-feedistänsä visuaalista, mukavaa sisältöä kiireisen arjen keskellä. Onneksi myös informaatiopitoiset julkaisut ovat tykättyjä ja monesti myös jaettuja – tällainen oli esimerkiksi uutinen särkiruokakokeilusta Lahden kouluissa. Ryhmän seuraajat ovat ilahduttavan sitoutunutta sakkia, sillä ”En tykkääkään” -toimintoa klikataan ani harvoin.

Facebookin lisäksi Vesijärvisäätiöllä on oma tili Instagramissa ja Youtubessa. Instaan @ilovevesijarvi lisätään kuvia etupäässä tapahtumista, joissa on oltu mukana.

Vesijärvisäätiön verkostoitunut työskentelytapa näkyy myös somessa: yhteisessä Vesijärvi Puhtaaksi Facebook-ryhmässä viestejä jakavat myös Vesijärven Ystävät ry, Lahden Ympäristöpalvelut ja Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus. Täällä Yhteisillä vesillä -blogissa puolestaan julkaistaan blogitekstejä eri tahoilta ympäri Suomen. Erityisesti alan tutkijoiden blogitekstit tuovat hienon lisän some-viestintään!

Vesi koskettaa meitä jokaista – se on todella oleellinen osa arkeamme. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että vesistöasioista viestiminen on tärkeää. Erilaiset julkaisualustat tuovat siihen oman rikkautensa ja some on erityisen toimiva väylä tuoda viestiä lähemmäs ihan kaikkia ihmisiä. 
Somessakin haluamme kertoa vesienhoitotyön tärkeydestä ja kannustaa niin yrityksiä kuin kansalaisia sitoutumaan työhön vesien hyväksi!

Kanavamme ovat avoinna myös Sinun viesteillesi. Tervetuloa mukaan viestimään! 


teksti:
Irma Peltola, Vesijärvisäätiön viestintävastaava
Anne-Mari Räihä, Vesijärvisäätiön assistentti

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vesikasvit kirkastavat vesistöjä


Järvien kunnostushankkeissa vesikasvien poisto on yksi käytetyimmistä kunnostusmenetelmistä. Vesikasvien poiston tavoitteena on pääasiallisesti järven virkistyskäytöllisen (mm. veneily, uinti, kalastus) arvon parantaminen tai kala-ja lintuvesien hoito. Vedenlaadulliset tavoitteet perustuvat virtaaman lisäämiseen sekä ravinteiden poistoon kasvimassojen poiston yhteydessä. Vedenlaadulliset vaikutukset ovat varsin ristiriitaiset ja monimutkaiset, koska vesikasveilla luonnollisena vesistöjemme osana on monia tärkeitä tehtäviä järven ekosysteemissä.

Vesikasvit suodattavat valuma-alueelta tulevia ravinteita eli toimivat suojavyöhykkeenä ulkoiselle ravinnekuormitukselle. Kasvillisuus vähentää myös järven pohja-aineksen pöllyämistä eli resuspensiota. Tuulen ja aallokon aiheuttama resuspensio samentaa järven ja näkösyvyys alenee. Vastaavasti järvissä, joissa on runsas vesikasvillisuus, näkösyvyys on suurempi. Vesikasvillisuus estää myös pohjaan varastoituneiden ravinteiden, kuten fosforin, kiertoa sedimentistä vesipatsaaseen vaikuttaen näin järven sisäiseen ravinnekuormitukseen.

Vesikasvit kilpailevat levien kanssa ravinteista ja niillä on myös merkittävä rooli leviä kuluttavan eläinplanktonin suojapaikkana petojen, kuten kalojen, saalistusta vastaan. Vesikasvillisuuden on todettu vaikuttavan myös järven kalayhteisöihin. Vesikasvit toimivat suojapaikkana kalanpoikasille petokalojen saalistusta vastaan. Tutkimuksissa on todettu että vesikasvillisuuden vähenemisen seurauksena järven kalakanta särkivaltaistuu. Ja vastaavasti vesikasvillisuuden levittyä järveen mm. ahvenkannat ovat runsastuneet.

Reheville järville on esitetty ns. kahden tasapainotilan teoria, jonka mukaan rehevä ja matala järvi voi olla joko kirkas tai samea, kasvillisuuden määrästä riippuen. Jos järvessä on tiheä kasvillisuus, vesi on kirkkaampaa ja vesikasvit puskuroivat ravinteiden lisäystä estäen järven samentumisen. Näin ollen, järvi jossa on runsas kasvillisuus, kestää samentumatta suurempia ravinnekuormia kuin järvi ilman vesikasveja. Reheviä järviä kunnostettaessa vesikasvillisuuden leviäminen voikin veden laadun kannalta olla positiivinen asia: eikä matala, rehevä ja kirkasvetinen järvi ilman vesikasveja välttämättä ole luonnollinen, tasapainoinen tai mahdollinen tila järvissämme. Vesikasvien poistoa suunniteltaessa tulisikin huomioida kasvillisuuden positiiviset vedenlaatuvaikutukset ja niiton tarpeellisuutta ja tavoitteita tulisi tarkoin punnita.


Leena Nurminen
FT, yliopistonlehtori
Ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet
Helsingin yliopisto


(valokuva Mirva Ketola) 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Niittojäte silppuuntui mainiosti peltoon



Vesikasvien niiton organisoinnin yksi pullonkaula ovat niittojätekasat. Yksi käsittelyvaihtoehto on niiden levittäminen peltoon.

Yhteisillä aalloilla -hanke kokeili sekä kohtalaisen tuoreen että ylivuotisen niittojätteen levitystä peltoon Nastolan Uudessakylässä.

Kymijärven vuoden 2015 ja Sylvojärven vuoden 2016 kesäniittojen kaisla- ja järviruokokasoja kuormattiin traktorin peräkärryyn säilörehun irrotukseen tarkoitetulla etukuormaajasovitteisella talikolla. Levitys tehtiin lähinnä kuivalannan levitykseen tarkoitetulla Apollo 11-tarkkuuslevittimellä. Apollossa vaakakelat pudottavat massan vielä kahdelle pyörivälle lautaselle, jotka levittävät niittomassan peltoon.

Ylivuotinen niittomassa katosi levitettäessä liki näkymättömiin sängellä olevaan peltoon. Sen sijaan vain noin kuukautta aiemmin niitetty tukkosi sitkeänä materiaalina vaakakeloja ja levitys oli hidasta ja hankalaa. Pelloilleen massaa levittänyt maatalousyrittäjä Kari Känkänen totesi, että tuorekin niittomassa saadaan levitettyä, jos sen päälle kuormataan esimerkiksi karjanlantaa, joka painavana estää materiaalin kertymisen keloille. Maatilojen kannalta kätevintä olisi, jos niittomassoille löytyisi aumauspaikka pellon läheltä. Viljelijä voisi levittää ne joko seuraavana keväänä tai syksynä.

Varsinais-Suomessa selvitetään monivuotisella Ruokopelto-hankkeella peltolevityksen tekniikkaa ja vaikutusta peltomaan rakenteeseen. Yhteisillä aalloilla -viestintähankkeessa edistetään ja osin kokeillaan paikallisesti erilaisia niittojätteen käyttötapoja paikallisten ratkaisujen löytämiseksi.

Jos kiinnostuit ottamaan jatkossa niittojätettä levitykseen tai sinulla olisi sille muuta käyttöä, esim. kuivikkeena tai katteena, niin ota yhteyttä irma.peltola(a)vesijarvi.fi. Hankkeessa on mahdollista toteuttaa vielä jokin pilotointi.

Lue kokeilun raportti tästä!

Lue lisää aihepiiristä:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Ruokopelto/Ruovikoiden_ravinteet_peltoon__maan_rake(32928)
ja
http://www.ymparisto.fi/ruoko



maanantai 17. lokakuuta 2016

B2B myynnistä varainhankintaan


Ajatus Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiössä toimimisesta syntyi alun perin vuonna 2013, kun Vesijärvisäätiö haki myyntipäällikköä. Tällöin asiat eivät kuitenkaan loksahtaneet ja paikka jäi minulta saamatta. Sain kuitenkin toisen mahdollisuuden maaliskuussa 2016, jolloin pääsin aloittamaan Vesijärvisäätiön yhteyspäällikkönä. Ennen tehtävässä aloittamista aprikoin sitä pitkään. Toimialana varainhankinta oli minulle täysin uutta. Rehellisesti sanottuna pelkäsin hyppyä tuntemattomaan. Aikaisemmin olin toiminut myynnillisissä tehtävissä mm. Nokian, F-Securen ja American Expressin palveluksessa. Miten voisin onnistua tänä taloudellisesti vaikeana aikana täysin uudella toimialalla? Kuitenkin ajatus oli niin kiehtova erilaisuutensa vuoksi, että päätin lähteä yrittämään.

Lapsena kävimme perheeni kanssa Jyväskylästä veneillen Vesijärvellä. Muistan isäni sanoneen Päijänteellä ennen Vääksyn kanavaa, ettei tulla viipymään Vesijärven puolella pitkään sillä Lahdessa vesi ei ole puhdasta.

Nyt lokakuuta 2016 elettäessä olen toiminut säätiössä 7 kuukautta. Tämä aika on ollut täysin poikkeavaa mistään aikaisemmin kokemastani. Olen keskustellut kaikkien nykyisten yritystukijoidemme kanssa ja kuullut heidän ajatuksiaan, miksi ovat toiminnassa mukana. Uskomatonta sitoutumista yhteisen hyvän saavuttamiseksi! Nyt olen oppinut, että aikaisemmin ei ollut tietoa tai käsitystä siitä mitä jätevesien laskemisella järveen aiheutetaan. Vesijärvi oli tästä syystä pitkään erittäin likainen. Tietoisuuden myötä ihmiset ovat ymmärtäneet ettei näin voi toimia, eikä jätevesiä ole enää laskettu järveen. Kuitenkin tätä tehtiin systemaattisesti niin pitkään, ettei puhdistuminen tapahdu hetkessä. Tarvitaan ihmisen apua järven toipumiseksi. Lähes 10 vuotta on Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö tehnyt työtä puhdistaakseen järven. Tuloksia on syntynyt, järven tila on parantunut selkeästi, vaikkei se vielä hyvä olekaan. Vielä tarvitaan apuja, jotta järvi jatkaa toipumistaan omillaan.

Miksi mennyt 7 kuukautta on ollut niin poikkeuksellista? Olen saanut huomata millaisen paikallisaarteen omaamme. On ollut epätodellisen hienoa kuulla miten tärkeä järven hyvinvointi on niin monelle paikalliselle ja täällä vierailevalle. Olen päässyt edustamaan Vesijärvisäätiötä useisiin eri tilaisuuksiin mm. Lahden Messut, Vesijärvi-viikko, Splash Watergames festival, Ympäristökylä. Halu auttaa ja toimia Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön kanssa yhteistyössä järven hyväksi on jotain poikkeuksellista. Tänä päivänä löytyy vielä epäitsekkyyttä, halua auttaa ja toimia yhteisen edun saavuttamiseksi. Haluan esittää kiitokseni jokaiselle Vesijärvisäätiön yritystukijalle ja Vesijärvi-kummille! Ilman teitä järven tila ei olisi niin hyvä kuin se tänä päivänä on! Ilman teitä Vesijärvi tai muut paikalliset järvet eivät olisi niin houkuttelevia, kuin ne nyt ovat.

Tapahtumiin, joihin olen osallistunut Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiötä edustaen, olen pyrkinyt luomaan ohjelmaa, joka herättäisi mielenkiintoa. Ihmiset ovat tiedonhaluisia, joten tiedonjano tulee tyydyttää antamalla riittävästi tietoa järven tilasta, sen tulevaisuudesta ja historiasta. Tapahtumissa mielenkiintoa herättää usein osallistuminen. Se, että pääsee itse tekemään jotain. Veden tuominen useisiin tilaisuuksiin ei ole toteutettavissa, joten ideoin jotain muuta. Arvanmyyntiä Vesijärven hyväksi ja tähän liitettyä kalanheittoa koriin. Mikä onkin osoittautunut erittäin innostavaksi! Ihmiset tulevat innolla ostamaan arpoja ja heittämään kalaa koriin. Eräs vanhempi rouva kommentoi ettei ole koskaan millään messuilla nähnyt mitään vastaavaa aktiviteettia, ja heitti kalaa koriin hyvin innoissaan.

Haluan vielä sanoa, että jokainen yritystukija niin kuin yksityinen Vesijärvi-kummi on Vesijärvelle erittäin tärkeä. Ilman teitä olisi Vesijärvemme ja muiden alueen järvien palauttaminen puhtaiksi järviksi mahdotonta! Nöyrimmät kiitokseni <3 Rakennetaan meille kaikille ja tuleville sukupolville mahdollisuus nauttia omasta paikallisaarteestamme monipuolisesti!

Jos Sinä haluat toimia Vesijärven hyväksi, ota toki yhteyttä!


kirjoittanut:
Anu Isojärvi
Vesijärvisäätiön yhteyspäällikkö
anu.isojarvi(a)vesijarvi.fi

torstai 6. lokakuuta 2016

Raumanmeren väkeä - Selkämeren kansallispuiston ystävien toimintaa Selkämeren hyväksi



Selkämeren kansallispuiston ystävät -yhdistys tekee toiminnallaan tunnetuksi kansallispuistoa ja Selkämeren aluetta sekä edistää kansallispuistoon liittyvää monipuolista vapaaehtoistoimintaa. Yhdistyksellä on käynnissä Raumanmeren väkeä -hanke, jossa kehitetään ja kokeillaan käytännössä Selkämerta ja kansallispuiston luontoa tutuiksi tekeviä toimintapaketteja. Esimerkiksi syyskuun lopulla järjestettiin kenttäretken muodossa Kylmäpihlajassa yleisötilaisuus, jonka aiheina olivat merensuojelu, luonnonkalat ja kalastus.

Raumalla, Selkämeren kansallispuiston kampanjointikaupungissa, nähtiin jo 1990-luvun lopulla, että kalastus kuuluu kansallispuistoon. Vuonna 2011 kalastus ympättiin kansallispuiston perustamislakiin oikein ponnekkaasti. Avainsanoja ovat mm. vedenalaisluonto, sen eliölajien ja elinympäristöjen suojelu sekä ympäristömuutosten seuranta. Puiston yhtenä tavoitteena on turvata ammattikalastuksen säilymistä elinvoimaisena. Keinoina ovat luonnonkalakantojen suojelu ja elvyttäminen sekä kalastukselle haitallisten eläinkantojen sääntely.

Nyt Selkämeren kansallispuisto on perustettu ja Rauman kaupungin omistamat 2500 hehtaaria ovat osa sitä. Lisäksi toistatuhatta hehtaaria Rauman saaristoa on liitetty kokonaispakettiin omilla suojelupäätöksillään. On perusteltua uusinkin tavoin nostaa merensuojelun, luonnonkalakantojen ja kalastuksen aiheita pintaan ja suunnata katseet pintaa syvemmälle.

Yleisötilaisuus vesibussissa

Nelisenkymmentä ihmistä, sen verran mitä nyt vesibussin sisätiloihin mahtui, paneutui 26.9.2016 Rauman edustan eli nykylaajuisen Raumanmeren kysymyksiin Kylmäpihlajaan suuntautuneen retken ohessa. Tämäkin sinänsä pieni tilaisuus on ihmisten osallisuutta isossa asiassa. Yleisön joukosta kuultiin tällä kertaa varteen otettavaa havaintotietoa hylkeistä ja silakan kudusta Rauman edustalla.

Kumppanina Pyhäjärvi-instituutti

Selkämeren kansallispuiston ystäväyhdistyksen Raumanmeren väkeä -hankkeessa on kumppanina Pyhäjärvi-instituutti. Pyhäjärvi-instituutti on tehnyt vesiensuojelutyötä Pyhäjärvellä. Tuloksia näyttää syntyneen. Siellä toimintaperiaatteena on ollut laaja ja tavoitteellinen yhteistyö. Pyhäjärvi-instituutilla on asiantuntemusta myös Selkämereltä.

Aiemman työhistoriani aikana näin läheltä Rauman kaupungin ympäristönsuojeluyksikön meriasiantuntemuksen. Siellä ympäristönsuojelupäällikkö tuntee hyvin vedenalaismaailmaa ja tarkastusmestari on erikoistunut kalastusasioihin. Voimavara tuli näkyviin juuri tehdyllä vesibussiretkelläkin.

Olisi luonnikasta sijoittaa Selkämeren uutta tiivistä, määrätietoista meritukimusta Raumalle. Sellaista tutkimusta, joka palvelee Selkämeren kansallispuiston perustamistarkoitusta ja jossa seudun asiantuntemus on käytössä.

Selkämeren kansallispuiston ystävät: http://www.selkamerenystavat.fi/joomla/

Jutun on kirjoittanut Juhani Korpinen, joka toimii vapaaehtoistyöntekijänä Selkämeren kansallispuiston ystävät -yhdistyksessä ja Raumanmeren väkeä -hankkeessa. Juttu on julkaistu myös Pyhäjärvi-instituutin blogissa "Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t"

maanantai 26. syyskuuta 2016

Melkein aina järvellä

kuva: JS Suomi/Juha Tuomi

Esa Huhtasella ei taida olla kahta samanlaista työpäivää, sillä monenlaisia tehtäviä vesien hoito ja seuranta Lahden seudulla tarjoaa. Tukikohtana hänellä on Niemen sataman halli, jossa on venettä, rysää, nuottaa, nuottauslauttaa, työkaluja, välineitä vesinäytteiden ottamiseen ja kaikenlaista muuta.

Tammikuussa on pyydystalkoot, joissa korjataan talkoolaisten kanssa hoitokalastuspyydyksiä ja tehdään uusia. Jäätilanteen salliessa  hoitokalastetaan myös talvella. Rospuuttoaikaan huolletaan ja kunnostetaan koneita ja laitteita kesäkautta varten. Kun jäät ovat lähteneet, viedään mittauslautat paikoilleen. Niillä vieraillaan kaksi kertaa viikossa koko kesä, koska anturit vaativat puhdistamista toimiakseen oikein. Automaattisilla mittausasemilla käydään myös 10 päivän välein. Lahden pienemmiltä järviltä ja valituilta ojilta haetaan vesinäytteet keväin ja syksyin. Avovesikaudella hoitokalastetaan noin juhannukseen saakka. Vesikasvien niittoa tehdään elo-syyskuussa ja hoitokalastusta jatketaan taas syys-lokakuun ajan.

Säiden mukaan mennään

Paitsi vuodenaikojen, työ rytmittyy myös sään mukaan. 
Jos tuulen voimakkuus on 5 metriä sekunnissa, niin järvelle ei mennä, vaikka olisi suunnitellut, sanoo Huhtanen.

Esa Huhtanen pitää siitä, että työ on kokonaisvaltaista ja vaihtelevaa. Järven tilaa voi seurata pitkäjänteisesti ja eri näkökulmista. Kun on sovittu kaupungin asiantuntijoiden kanssa, mitä tehdään, voi työt järjestää itsenäisesti.

Huhtanen on usein mukana myös järvien kalastoa kartoittavissa koekalastuksissa. Välillä viedään joku tutkija tai valokuvaaja järvelle, tai venäläisiä opiskelijoita tulee tutustumaan Vesijärven hoitoon.

Järvellä ei liikuta yksin jo turvallisuussyistä. Pääosa töistä vaatii myös useamman henkilön työpanosta.
Veneen pitää pysyä paikallaan, kun otetaan vesinäytettä, vaikka muuten siinä pärjäisi yksikin.

Työkaveri Peetu Paen lisäksi Niemen hallilla on osaavaa talkooporukkaa, sellainen 4-6 vanhemman herran ryhmä, jossa on mm. Esa Huhtasen edeltäjä.

Talkoolaisena Esakin näihin hommiin aluksi tuli. Silloinen levyseppä-koneistaja lähti keväällä 2009 ajankulukseen nuottahommiin Vesijärvelle, kun leipätyössä oli lomautusjakso.
- Ei silloin arvannut, että siitä seuraa siirtyminen kokonaan vesienhoitoalalle, naurahtaa Huhtanen.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Sedimentaatiomittausta Enonselällä

Vuoden 2016 sedimentaatiomittaukset Enonselällä aloitettiin 10. toukokuuta. Sedimentaatio- ja pintasedimenttinäytteitä kerätään noin kahden viikon välein sekä syvänteillä että matalilla alueilla avovesikauden ajan (kuva 1). Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sedimentoituvan aineksen määrän ja laadun vaihtelua kasvukauden aikana.

Yksi tärkeä tavoite on myös tutkia käynnissä olevan ilmastuskunnostuksen mahdollisia vaikutuksia laskeutuvan materiaalin määrään ja laatuun. Laskeutuvasta aineksesta tullaan määrittämään hiili-, typpi- ja fosforipitoisuudet ja näitä tuloksia tullaan vertaamaan vuosien 2009 (ei ilmastusta), 2010 ja 2011 (ilmastuksen kaksi ensimmäistä vuotta) tuloksiin.

Projektin johtajana toimii professori Jukka Horppila ja toteuttajina Juha Niemistö (yliopistotutkija) sekä Soila Silvonen (maisteriopiskelija, akvaattiset tieteet) Helsingin yliopiston Ympäristötieteen laitokselta. Soila tekee kerätystä aineistosta pro gradu -tutkielmansa.


Kuva 1. Sedimentaatio- ja pintasedimenttinäytteenoton pisteet 1-4 Enonselällä. 


Pintasedimentin näytteenottoa.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Virojoki talkoovoimin kuntoon!


Hollolan Virojoki laskee Matjärvestä Vesijärven Lahdenpohjaan, Laitialanselälle. Pudotuskorkeutta on matkalla yhteensä 13 metriä ja joen virtaama vaihtelee pääsääntöisesti välillä 50-370 l/s. Kuten niin moni muukin suomalainen joki, oli sitten iso tai pieni, myös Virojoki on aikanaan perattu. Sen uomaa on kavennettu ja suoristettu sekä kivet poistettu uoman rannoille pois virtaavan veden tieltä. Tavoitteena on silloin ollut arvatenkin tukinuiton helpottaminen, mutta tukkirekkojen ja metsäautoteiden yleistyttyä ei jokea ole tähän tarpeeseen käytetty enää miesmuistiin.

Vesirakentaminen, kuten joen perkaaminen köyhdyttää virtavesiluontoa, tekee siitä aiempaa yksipuolisemman ja heikkotuottoisemman. Kivettömässä ja yksitoikkoisessa virrassa elää vain muutamia lajeja, eikä se anna suojaa saati riittävästi ravintoa suuremmille eliöille kuten kaloille. Erityisesti vesirakentamisen vaikutuksista kärsivät vaateliaat lajit, kuten taimen, jonka monimutkainen elinkierto lisää sen haavoittuvuutta entisestään.

Joitakin vuosia sitten Virojoelle laadittiin kunnostussuunnitelma, jota lähdettiin tarkistamaan Päijät-Hämeen Kalatalouskeskuksen toimesta vuonna 2013. Virojoesta päätettiin kunnostaa alimmat puoli kilometriä, lukuun ottamatta viimeistä noin 100 metriä. Siellä vesi virtaa pehmeässä peltomaassa, jossa uoma muuttaa muotoaan lähes vuosittain.

Keväällä 2014 valitulla kunnostusalueella tehtiin erilaisia uomamittauksia, joiden perusteella lähdettiin rakentamaan yksityiskohtaisempaa kunnostussuunnitelmaa joen virtavesiluonnon monipuolistamiseksi sekä tiettyjen kohtien suojelemiseksi äärevöityneen sadannan ja virtaamavaihtelujen aiheuttamaa eroosiota vastaan.

Vuoden 2015 syksyllä paikalle tuotiin pitkälle toistasataa kuutiota erikokoista kiviainesta. Isoimmat olivat yli metrinkin halkaisijaltaan olevia pulterikiviä, pienimmät puolestaan 16-32 mm puolipyöreitä kiviä, jota käytetään kutusorana taimenelle. Samana syksynä aloitettiin myös kaivinkonetyöt, sekä järjestettiin 10. lokakuuta ensimmäinen talkookunnostus. Valitun kunnostusalueen ylimmät 100 metriä kunnostettiin kiveämällä, sorastamalla sekä leventämällä uomaa ja lisäämällä sen syvyysvaihtelua.

Talven aikana syksyllä kunnostetulle alueelle istutettiin taimenen mätiä ns. mätirasioiden avulla, tavoitteena kotiuttaa taimen takaisin Virojokeen. Kevättalven hankien vielä kantaessa syksyllä paikalle tuodut kivet siirrettiin telakoneen avulla uoman varrelle. Kiviä varten oli valittu joen penkalta muutamia paikkoja, joista ne olisi kesän korvalla helpompi siirtää uomaan käsivoimin.

Keväällä kaivinkone oli vielä apuna tulvasuojelutoimenpiteiden loppuunsaattamisessa, jonka jälkeen päästiin loppuosakin uomasta kunnostamaan käsityönä. Kohteessa järjestettiin toukokuun alussa kolme eri käsikunnostustapahtumaa, joista kaksi ensimmäistä toimivat osana Salpauksen ympäristö- ja luontoalan opiskelijoiden opintoja. Kolmas, ns. talkookunnostuspäivä pidettiin lauantaina 12. toukokuuta.

Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus oli saanut käsikunnostuksiin avukseen Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen aktiivit Juha Niemen ja Sampo Vainion, sekä Lahden ympäristöpalvelujen Matti Kotakorven, joiden asiantuntevalla opastuksella opiskelijat ja talkoolaiset saivat aikaan mahtavaa jälkeä.

kirjoittaja: Ilkka Vesikko, Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus


maanantai 16. toukokuuta 2016

Tom Jilbert: Ensimmäinen Vesijärvi-blogini

Oikein kiva kirjoittaa ensimmäinen blogini Vesijärvestä!

Aloitin vuoden alussa työni Helsingin Yliopiston Vesijärvi-apulaisprofessorina. Ehkä luit Vili Uuskallion maaliskuussa Etelä Suomen Sanomissa julkaistun jutun minun nimityksestä (alla luminen kuva artikkelista, tuntuu olevan jo jokin aika sitten!). Olen kaksi vuotta Suomessa asunut brittiläinen tutkija.

 Kuva: Markus Sommers

Alani on niin sanottu ”biogeokemia”, joka tarkoittaa, että olen kiinnostunut siitä, miten kemialliset alkuaineet kiertävät ympäristössä. Tämä on tärkeä aihe Vesijärven tutkimuksessa, koska järven veden laatu riippuu kovasti sen kemiasta.

Työni neljä ensimmäistä kuukautta ovat olleet kiireistä, mutta jännittävää aikaa. Pidin esityksiä Niemen kampuksella ja Lammin biologisella asemalla ja keskustelin tutkimussuunnitelmista muiden Vesijärvi-tutkijoiden kanssa Vesijärvisäätiön toimistossa. Lisäksi järjestin istuntoa EGU-kongressissa Wienissä (toinen kuva). Kansainväliset toiminnat ovat tärkeä osa tehtävästäni.   




Olen erikoistunut sedimenttitutkimukseen, eli mutatutkimukseen. Jotkut ihmiset pitävät mutaa likaisena ja ei-kiinnostavana. Olen samaa mieltä ensimmäisestä, mutta en toisesta! Olen tutkinut sedimentin kemiaa monessa ympäristössä, muun muassa Itämerellä Suomen tutkimuslaiva Arandalta käsin (kolmas kuva).


Sedimentti esittää erittäin tärkeää roolia biogeokemiallisissa kierroissa, sekä Vesijärvessä että muissa järvissä ja meressä. Kun sedimenttiä kertyy järven pohjalle, kaikenlaiset luonnolliset kemialliset reaktiot sattuvat mudassa. Nämä reaktiot vaikuttavat sitten järven kemialliseen tilaan, koska kemialliset aineet voivat virrata sekä sedimenttiin että sedimentistä pois.

Yksi tärkeimmistä aineista järven vedessä on fosfori, jonka pitoisuus vaikuttaa koko ravintoverkkoon. Sen vuoksi yksi ensisijaisimmista tutkimustavoitteistani on ymmärtää Vesijärven fosforikiertoa, ja erityisesti sedimenttien vaikutusta siihen. Tehdäkseni sen, järjestän yhteistöitä vakiintuneiden Vesijärvi-tutkimusryhmien kanssa, muun muassa Lahden kaupungin ympäristöpalveluista ja Turun yliopistosta.

Toukokuun lopussa tulemme ottamaan ensimmäiset sedimenttinäytteet Vesijärvestä. Kenttätyötiimissämme on minun lisäksi Sami Jokinen (jatko-opiskelija, Turun yliopisto) ja Anni Jylhä-Vuorio (opiskelija-avustaja, Helsingin yliopisto). Tässä he ovat!






maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mistä johtuvat Vesijärven syksyiset piileväkukinnat?


Piilevät ovat parina viime syksynä esiintyneet Vesijärvessä poikkeuksellisen runsaina. Valtalajina on ollut Aulacoseira islandica-niminen levä, jonka rihmamaiset yhdyskunnat ovat suorastaan kutoutuneet seisovien pyydysten havaksiin, ja esimerkiksi nuotanveto on estynyt, kun pyydys on täyttynyt levämassalla ja noussut pintaan. Kalastus on aiemminkin vaikeutunut syksyisten piilevämaksimien aikana, mutta ensimmäisen kerran Vesijärven kunnostushistoriassa koeverkko- ja hoitokalastukset ovat pahimpien leväesiintymien aikana kautta koko järven estyneet.

Piilevät ovat riippuvaisia silikaatista, joka on niiden solunseinän keskeinen rakenneaine. Silikaattia on paljon pohjalietteessä ja huokosvedessä, ja sitä vapautuu yläpuoliseen vesimassaan täyskiertojen ja pohjavirtausten aikana. Fosforin vapautuminen saattaa myös olla yhteydessä silikaatin kiertoon ja siten voimistaa piileväkukintoja.

Aulacoseira islandica-piilevän ekologiaa tunnetaan aika vähän. Eräät tutkimukset viittaavat siihen, että tällä lajilla saattaa olla samantyyppisiä kilpailukykyä edistäviä keijunta- ja ravinnonottomekanismeja kuin rihmamaisilla sinilevillä. Tämä tarkoittaa, että se kykenisi säätelemään pysymistään vesipatsaassa vajoamatta pohjalle ja että se pystyisi käyttämään myös orgaanisia liuenneita aineita hiilen ja muiden ravinteiden lähteinä. Se vaatii vähemmän ravinteita ja menettää kilpailukykyään rehevissä ympäristöissä. Sen lämpötila-alue on kapeampi kuin sinilevillä, mutta se voi säädellä aineenvaihduntansa tasoa, jolloin se säilyy hengissä myös erittäin alhaisissa lämpötiloissa, vaikka optimi onkin noin 6 °C. Piileväkukinta kuitenkin heikkenee veden kylmetessä ja yleensä loppuu jääkannen tultua.

Kokemukseni mukaan Vesijärven syksyiset piileväesiintymät ovat runsaimmillaan silloin, kun vallitsevat tuulet ovat voimakkaita ja pitkään samansuuntaisia, vesi on matalalla, orgaanista ainetta on sateiden tai tuulien johdosta liikkeellä tai jokin muutos järven tilassa on tapahtumassa. Positiivisesti ajatteleva voisi nähdä järven tilan olevan muutoksessa parempaan suuntaan. Ilmastonmuutos on kuitenkin pelottava vastavoima, ja sitä kautta ehkä osaltaan selittyvätkin viimesyksyiset levähuiput. Sääolot muuttuvat ääreviin suuntiin. Syksyt voivat olla poikkeuksellisen vähäsateisia. Vallitseva säätyyppi on Pohjois-Atlantilla ja Britteinsaarille sijaitsevien matalapaineiden aiheuttama lounaistuuli, joka syksyisin on usein voimakasta ja jatkuvaa. Se ajaa pintavettä altaiden pohjoisosiin ja vastavirtauksena syntyvät pohjavirrat saattavat olla niin voimakkaita, että jopa pyydykset liikkuvat niiden mukana, pohjasta irtoaa orgaanista ainetta ja piilevät keijuvat virtailevassa vesimassassa tavallista pidempään. Pohjavirtauksiin vaikuttaa myös seisovaksi aalloksi kutsuttu seiche-ilmiö, joka lisää virtausten voimakkuutta ja on riippuvainen vedenkorkeudesta ja sen eroista.

Vesijärven Kajaanselkää vaivasivat 1970-luvun jälkipuoliskolla erittäin runsaat Aulacoseira islandican massaesiintymät, jotka monena vuonna peräkkäin estivät verkkokalastuksen täysin. Sen jälkeen ilmiö on aika ajoin toistunut, mutta ei niin voimakkaana kuin nyt. Voi olla, että edellä mainittujen tekijöiden lisäksi siihen liittyy samantyyppistä periodisuutta kuin joidenkin vesikasvien runsausvaihteluihin.

Syksyinen piilevähuippu on tavattu Vesijärvellä usein, ja sen voimakkuus on vaihdellut eri alueilla ja eri vuosina. Voidaanko sen esiintymistä ennustaa ja onko sille mitään tehtävissä? Joka tapauksessa ilmiö on kiinnostava ja mielelläni näkisin, että sen ympärille kehittyisi tutkimusta ja keskustelua, jolloin ymmärrys ongelmaan ja ehkä sen helpottamiseenkin voisi syntyä.



teksti: Juha Keto
kuva: Tuomo Manninen

perjantai 22. huhtikuuta 2016

10 kysymystä kosteikoista

Hiidenveden kunnostus -hankkeessa perustetaan vuosittain kosteikkoja ja laskeutusaltaita Hiidenveden valuma-alueelle. Kosteikkojen tavoitteena on suodattaa vedestä kiintoainesta sekä siihen sitoutuneita ravinteita, ja näin ehkäistä Hiidenveden ja muiden valuma-alueen vesistöjen rehevöitymistä. Hiidenveden kunnostus -hanke vastasi kymmeneen yleiseen kysymykseen kosteikon toiminnasta ja perustamisprosessista.


1. Mikä on kosteikko?

Kosteikko on maaston painanteessa tai notkossa, usein ojan, puron tai muun vesistön rantavyöhykkeessä oleva, vesikasvillisuuden ja avovesialueiden mosaiikista muodostuva allas. Kosteikko pysyy veden peittämänä myös kuivan kauden aikana. Kosteikko voi olla luontainen (mm. rantaruohikot, suot) tai rakennettu (vesiensuojelukosteikko, monivaikutteinen kosteikko, riistakosteikko).


2. Miten kosteikot puhdistavat vettä?

Kosteikko kerää vedet omalta valuma-alueeltaan. Se toimii vedenpuhdistamon tavoin suodattamalla rehevöitymistä aiheuttavaa kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kosteikkoaltaassa veden virtaus hidastuu, jolloin veden sameaksi tekevä kiintoaines ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat kosteikon pohjalle ja sedimentoituvat. Mitä pidempi on veden viipymä kosteikossa, sitä tehokkaampi on kosteikon puhdistustulos. Kosteikon vedenviipymä on sitä pidempi, mitä suurempi kosteikko on suhteessa valuma-alueensa kokoon.

Vesikasvillisuus tehostaa kosteikon toimintaa monella tapaa. Fosforin sitoutuminen kosteikon sedimenttiin vaatii hapelliset olosuhteet, joiden ylläpitämistä kasvien juuret edistävät. Vesikasvillisuus edistää kiintoaineksen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden sedimentoitumista kahdella tapaa. Se hidastaa virtausta mekaanisesti varsien ja lehtien avulla, mikä edistää kiintoaineksen vajoamista pohjalle. Kasvillisuus myös kasaa hienointa kiintoainesta, kuten savipartikkeleita, isommiksi hipuiksi, jotka painavampina laskeutuvat kosteikon pohjalle. Kasvit sitovat liukoisia ravinteita käyttämällä niitä kasvuun. Kasvillisuus levittäytyy parhaiten noin 30 cm syville alueille, joten kosteikkoa ei kannata suunnitella alku- ja loppusyvänteitä lukuun ottamatta liian syväksi.


3. Mitä muita hyötyjä kosteikot tuottavat?

Kosteikot tuottavat monia muitakin hyötyjä rehevöitymisen ehkäisyn lisäksi. Kosteikot ovat mitä monimuotoisimpia elinympäristöjä, jotka tarjoavat suojaa, ravintoa ja lisääntymispaikkoja hyönteisille, kaloille ja riistaeläimille. Monet uhanalaiset lajit viihtyvät kosteikoissa. Luonnon monimuotoisuus ja lajirikkaus ovatkin yksi oleellinen syys perustaa kosteikkoja. Kosteikot vaikuttavat myönteisesti myös maisemaan ja voivat omalta osaltaan nostaa maan arvoa. Maanviljelijät hyötyvät kosteikoista, sillä ne helpottavat peltomaiden tulvia ja toimivat varavedenlähteinä.


4. Minne kosteikko kannattaa perustaa?

Paras paikka kosteikon sijainnille on luontaisesti vettyvä painanne ja erityisesti aiemmin kuivatettu kosteikko. Usein tällaiset alueet ovat joutomaata. Hiidenveden kunnostus -hankkeessa on laadittu koko valuma-alueen kattava kosteikkojen yleissuunnitelma, johon on merkitty potentiaalisimmat kosteikkojen perustamispaikat.

Kosteikon perustamista rajaavia tekijöitä ovat esimerkiksi tiet, salaojat, kaivot ja peltojen kuivatusjärjestelmät, jotka voivat estä kosteikon perustamistyöt riittävässä laajuudessa. Kosteikkosuunnitelman laatiminen alkaakin mahdollisten perustamista estävien tekijöiden kartoituksella.
Kosteikolle voi hakea hoitotukea seuraavien ehtojen täyttyessä:
  • kosteikon rakentaminen riittävän suureksi; vähintään 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta 
  •  kosteikkoon valuvat vedet ovat tarpeeksi kuormittuneita; ainakin 10 % valuma-alueesta tulisi olla peltomaata

Kustannustehokkaimpia paikkoja kosteikkojen perustamiselle ovat voimakkaan ravinnekuormituksen alueet.


5. Mitä lupia tarvitaan kosteikon perustamiseen?

Kosteikon perustamiseen tarvitaan kaikkien maanomistajien suostumus. Kosteikkosuunnitelma tulisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hyväksyttää kunnan tai ELY-keskuksen viranomaisilla ja varmistaa mahdollisten lupien tarve. Vesilaki rajoittaa kosteikon perustamista vesistöön tai luonnontilaiseen uomaan, ja suojelualueilla kosteikon perustamista säätelee luonnonsuojelulaki. Ilmoitus vesirakennustyöstä kannattaa tehdä kunnalle ja alueelliselle ympäristöviranomaisille pienissäkin vesistökunnostuksissa. Myös naapureiden ja muiden kosteikon vaikutusalueella sijaitsevien kanssa on hyvä keskustella kosteikon perustamisesta.


6. Mistä hakea rahoitusta kosteikon perustamiseen?

Maanomistajat, rekisteröidyt yhdistykset ja vesioikeudelliset yhdistykset voivat hakea ei-tuotannollista investointitukea kosteikon perustamiseen ELY-keskukselta. Tukisummat ovat enintään 11 669 euroa hehtaarilta ja pienemmille (0,3-0,5 ha) kohteille enintään 3225 euroa kokonaiskorvauksena. Haku järjestetään kerran vuodessa, ja hakuaika päättyy kesän alussa. Lisätietoja löytyy Maaseutuviraston sivuilta (http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/viljelija/ei-tuotannolliset-investoinnit/Sivut/default.aspx).  

Hiidenveden kunnostus -hankkeessa perustetaan kosteikkoja Hiidenveden valuma-alueelle. Hanke vastaa kosteikon suunnittelusta, urakoitsijoiden kilpailutuksesta, luvista ja rakennuskuluista. Maanomistajat voivat mahdollisuuksien mukaan osallistua muihin työvaiheisiin, esimerkiksi läjitykseen ja maanajoon.


7. Minkälainen kalusto tarvitaan kosteikon rakennustöihin?

Pienikokoisen kosteikon rakennustöihin riittää perinteinen kaivinkone. Jos taas ollaan perustamassa suurempaa kohdetta, tai kohde sijaitsee erityisen vettyneellä maalla, voi tulla tarve pitkäpuomiselle kaivinkoneelle tai ponttooneilla kelluvalle kaivurille. Urakoitsijalla olisi hyvä olla mittaamiseen ja korkeuserojen selvittämiseen tarkoitettuja välineitä kuten laser- tai vaaituslaitteita.

Kosteikon voi rakentaa patoamalla tai kaivamalla. Mitä enemmän rakentamiseen sisältyy kaivutyötä, sen hintavammaksi kosteikko tulee. Kaivumassoilla voidaan korottaa tulvista kärsiviä peltoalueita. Läjityspaikan olisi hyvä sijaita kosteikon lähellä kuljetuskustannusten minimoimiseksi.


8. Miten kosteikon vaikuttavuutta voi seurata?

Kosteikon toimivuuden seuraaminen perustuu vedenlaatumittauksiin altaaseen saapuvasta ja altaasta lähtevästä vedestä. Tarkkaa tietoa saadaan, kun mittauksia otetaan useamman kerran päivässä vuoden ympäri. Tällöin voidaan selvittää kosteikon toimivuus kevät- ja syystulvien aikaan, sillä ne ovat merkittävimpiä aikoja vesistökuormituksen kannalta. Tarkka vaikuttavuusseuranta vaatiikin hintavaa kalustoa ja mittausdatan analysointiosaamista.
Myös maanomistajat voivat seurata kosteikkojensa vaikuttavuutta, esimerkiksi:

  • Tarkkailemalla tulevan veden ja lähtevän veden väriä; jos lähtevä vesi on kirkkaampaa, kosteikko toimii hyvin!
  • Mittaamalla kosteikon syvyyttä vuosittain samasta kohtaa; jos kosteikko mataloituu, kiintoainesta on laskeutunut kosteikon pohjaan, kuten on tavoiteltukin. Sedimenttiä kertyy useimmiten joitakin senttimetrejä vuodessa.
  • Tarkkailemalla kasvillisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia esimerkiksi valokuvaamalla kosteikko vuosittain heinäkuussa; kasvillisuus tehostaa monilla tavoin kosteikon toimintaa

9. Miten kosteikkoa tulee hoitaa?

Kasvillisuuden niitto loppukesästä voi olla myönteistä tehon kannalta. Pienemmissä kosteikkokohteissa niiton voi tehdä rannalta käsin tai altaassa kahlaamalla. Suuremmissa kohteissa niittokoneella saavutetaan tehokkain lopputulos. Niitto toimii erityisen hyvin ilmaversoisiin vesikasveihin, kuten järviruokoon, isosorsimoon ja järvikaislaan. Ruovikkoa kannattaa niittää jään päältä talvella, jos kasvillisuus on runsasta. Tällaisesta niitosta on hyötyä, kun orgaanisen massan määrä kosteikossa vähenee.

Niittojäte tulee aina kerätä pois kosteikosta, sitä voi hyödyntää mm. maanparannusaineena. Kosteikkokasvillisuutta ei tule poistaa juurineen, koska juuriston hapettama sedimentti sitoo tehokkaammin ravinteita.

Vuosien saatossa kosteikkoon saattaa kertyä kiintoainesta niin paljon, että allas alkaa täyttyä. Silloin kosteikko lakkaa olemasta tehokas kiintoaineen ja ravinteiden pidättäjä, kun vesi virtaa sen läpi uomassaan. Kiintoaineksen tyhjentäminen etenkin laskeutussyvänteestä kaivurilla tai imuruoppauksella on kustannustehokas tapa huoltaa kosteikkoa. Kun kosteikon tilavuus suhteessa valuma-alueeseen on suuri, voi kosteikon täyttymiseen kulua vuosikymmeniä, ja siten tyhjennystarve on pieni.


10. Minkälaisia kosteikkoja on perustettu Hiidenveden kunnostus -hankkeessa?

Hiidenveden kunnostus -hankkeissa on perustettu noin 100 kosteikkoa ja laskeutusallasta 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Kosteikoilla tarkoitetaan laajempia kohteita, joista löytyy monimuotoista kasvillisuutta ja virtausolosuhteita, ja veden viipymä on merkittävä. Laskeutusaltaat ovat taas pienempiä ja yksinkertaisempia kohteita, altaita ja allasketjuja, joilla pyritään ensisijaisesti laskeuttamaan kiintoaineista sedimentiksi. Kohteita on perustettu kaikkiin valuma-alueen kuntiin. Hankkeessa on tehty kartoitustyötä, joissa on seurattu kosteikkojen ominaisuuksia, ja avustettu maanomistajia täyttyneiden kosteikkojen tyhjennyksessä.

Lisätietoja: www.hiidenvesi.fi

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Enonselällä poikkeuksellisen paljon kuoretta



Enonselän ulappa-alueen kalat saatiin lopultakin laskettua. Vaikka kaikuluotausaineiston kerääminen on nopeata ja onnistuu parhaimmillaan yhdessä päivässä, on aineiston käsittely usein työlästä. Kaikuluotaustiedostot pitää käydä tarkasti läpi ja tarvittaessa korjata kaikuluotaimen tulkintaa järven pohjan sijainnista sekä poistaa monet muut virhelähteet. Lisäksi pitää määrittää kaikkien vesikerrosten kalalajijakauma ja kalojen kokojakauma koekalastuksen perusteella. Saalisnäytteiden käsittelykin ottaa aikansa. Koetroolauksen perusteella Enonselän ulapan kalasto oli todella voimakkaasti kuorevaltainen: elokuussa 2015 niiden osuus oli peräti yli 99 % kaikista kaloista.

Kaikuluotausten perusteella Enonselän ulapalla oli viime elokuun 21. päivänä noin 167 miljoonaa kuoretta. Tässä tarkastelussa ulappa oli määritelty alueeksi, jolla veden syvyys oli yli 6 metriä ja oletettu, ettei tätä matalammilla alueilla ollut tutkimuspäivänä lainkaan kuoreita. Koska myöskään pohjan lähellä olleet kuoreet eivät tulleet mukaan kaikuluotauslaskentaan, todellisuudessa kuoreita oli vieläkin enemmän.

Elokuun 2015 kuoremäärä oli selvästi suurin, mitä 1990-luvulla alkaneen seurannan aikana on havaittu ja noin viisinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Kuoreen runsauden lisäksi kannan ikäjakauma herätti ihmetystä: 98 % kannasta oli samana vuonna syntyneitä poikasia. Nämä niin kutsutut yksikesäiset kuoreet olivat elokuun lopussa 4-7 cm pituisia ja painoivat keskimäärin 0,7 grammaa.

Kuorekantaa seurataan, koska se on tärkeä tekijä Enonselän ravintoketjussa. Se on tärkeä petokalojen, etenkin kuhan ja ahvenen saaliskala. Eläinplanktonin syöjänä se voi myös vaikuttaa ravintoketjussa alaspäin aina kasviplanktoniin asti. Kuore on viileän veden laji ja sen kanta yleensä taantuu lämpiminä kesinä tai jos esimerkiksi kesäaikainen viileä alusvesi katoaa sekoitushapetuksen seurauksena. Sekoitushapetusta aloitettaessa vuonna 2010 ajateltiin, että kuorekanta tulee taantumaan. Vaikka näin kävikin lämpimän kesän 2010 seurauksena, on sen jälkeinen kehitys ollut yllättävää. Kuorekanta on toipunut ja jopa moninkertaistunut. Kannan vinoutunut ikärakenne ja suuret runsaudenvaihtelut viittaavat kuitenkin siihen, että kanta ei ole tasapainossa. Hyvin suuretkin muutokset ovat lähivuosina mahdollisia. Vielä onkin aivan liian aikaista sanoa, minkälaiseksi Enonselän kuorekanta kehittyy pitkällä aikavälillä.

Varmaa kuitenkin on, että loppukesällä 2015 ulapan petokalojen, kuhan ja ahvenen ravintotilanne oli poikkeuksellisen hyvä. Etenkin pienillä kuoreilla herkutelleet keskikokoiset ahvenet kasvoivat varmasti paljon keskimääräistä paremmin. Tämä saattaa näkyä vapaa-ajankalastajien saalisahventen koon kasvuna ja myös ahventen runsastumisena ulapalla tulevana kesänä. Vai pääsivätkö Enonselän pilkkikalastajat jo nauttimaan hyvistä ahvensaaliista menneenä talvena?



Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet
kuva: Mika Vinni

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Hyödynnetään Vesijärven kunnostamisessa petokalojen ilmainen ekosysteemipalvelu!

Kesäöinä kuha nappaa uistimeen. Vesijärvellä on järkevää käyttää suositusalamittaa 50 cm, jolloin parissakin kuhassa on jo reilusti syötävää.

Vesijärven rehevyys näkyy myös kalaston runsautena järvessä. Verkkokoekalastuksen perusteella määritetty kalaston ekologinen tila on vain tyydyttävä. Arvokalojen runsaus on kalastajan kannalta hyvä asia, mutta myös esimerkiksi kuorekanta on runsas, mikä voi lisätä mm. sinileväkukintoja. Kuore ja särkikalat ovat tehokkaita lisääntymään ja niitä harventamaan tarvittaisiin vielä nykyistä enemmän petokaloja. Petokalakantojen vahvistamisessa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja se on luontaisesti lisääntyvien kalalajien osalta ilmainen vesistökunnostusmenetelmä. Jokainen kalastaja voi omilla valinnoillaan vaikuttaa petokalakantojen runsauteen.

Hoitokalastuksella saadaan estettyä särkikalojen runsastuminen, mutta hoitokalastus on kallista ja sen tehostaminen nykytasosta on teknisesti hyvin vaikeaa. Iso osa hoitokalastussaaliista on vaikeasti hyödynnettävää, vaikka esimerkiksi viileän veden aikaan pyydetyille kookkaille särjille on hyvin kysyntää. Särkikalojen keskikoko pienenee tehokkaan hoitokalastuksen myötä, mikä puolestaan parantaa petokalojen mahdollisuuksia saalistaa särkikaloja.

Petokalat putsaavat Vesijärveä
Kotitarve- ja vapaa-ajankalastajat pyytävät tehokkaasti petokaloja Vesijärvellä. Yleisimmät saaliskalat petokaloista ovat kuha, ahven (yli 15 cm ahven on petokala) ja hauki. Kuhaa kalastetaan eniten 50-55 mm verkoilla sekä uistimella. Ahventa pyydetään samoilla verkoilla, sekä vapavälinein. Kuhan alamitta on Vesijärvellä 42 cm, mikä vastaa sitä kokoa, jossa kuha alkaa tarttumaan 50 mm verkkoihin. Nykyinen pyyntikoko tarkoittaa sitä, että kuhat pyydetään Vesijärvellä keskimäärin viidennen kasvukautensa kuluessa.

Petokalakannat tarjoavat ilmaisen ekosysteemipalvelun syömällä mm. kuoretta ja pientä ahventa ja muuttamalla sitä helposti jalostettavaan muotoon esimerkiksi maukkaaksi kuha- tai ahvenfileeksi. Tämän palvelun maksimaaliseksi hyödyntämiseksi täytyy vain mitoittaa kalastus järkeväksi ja korjata satoa sopivassa suhteessa, mikä mahdollistaa petokalojen suuren ravinnonkulutuksen. Järkevästi mitoitettu petokalojen kalastus ei heikennä järven tilaa ja arvokalasaaliinkin mukana järvestä poistuu ravinteita.

Siirry kuhalla 50 sentin alamittaan
Muun muassa kuhan ravinnonkulutuksessa voidaan käyttää nyrkkisääntöä, jonka mukaan kuhan täytyy syödä karkeasti 4 kg pikkukalaa kasvaakseen yhden kilon. Petokalakannan ravinnonkulutus voisi siis kasvaa merkittävästi, mikäli petokalat pyydettäisiin hieman nykyistä suurempina (ja vanhempina). Tutkijoiden suositus kuhan osalta on, että kuhat pyydettäisiin 60 mm verkoilla ja 50 cm alamitalla, jolloin ne olisivat kuudennella tai seitsemännellä kasvukaudellaan. Vesijärvellä on jo mm. kaupungin vesialueella siirrytty 60 mm verkkoihin ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Kalastajan näkökulmasta paras asia pyyntikoon kasvattamisessa olisi se, että kilomääräinen kuhasaalis kasvaa merkittävästi. Yli 40 cm pituisten kuhien luontainen kuolevuus on vähäistä ja erittäin todennäköisesti kappalemääräinen kuhasaalis ei juurikaan laske, vaikka saaliskalojen keskikokoa kasvatetaan. Jos kuhan pyyntikoko kasvaa esimerkiksi puoli kiloa, niin jokainen kuha syö elämänsä aikana noin kaksi kiloa enemmän pientä saaliskalaa ennen pyydetyksi tulemista. 

Pyyntikoon kasvattaminen tarkoittaisi myös sitä, että järvessä olisi jatkuvasti kokonainen vuosiluokka enemmän kuhaa kuin nyt. Yhden kuhavuosiluokan lisäys olisi huomattava lisä kuhakannan ravinnonkulutukselle. Kuha on hyvä esimerkki kalastuksensäätelyn merkityksestä, koska sitä kalastetaan paljon. Samat periaatteet pätevät myös yleisemmälle ahvenellekin. Ahvenen osalta alamittojen käyttöönotto ei välttämättä ole mielekästä, mutta pyyntikoko kasvaa jos kalastustehoa lasketaan. Kalastustehoa on helpoin karsia suurista saaliista, joten hyvä periaate on ottaa saalista vain sen verran kuin omaan käyttöön kerralla tarvitsee.

Vastuullisen kalastuksen ohjeet
Nyt avovesikauden koittaessa kannustankin jokaista vapaa-ajankalastajaa noudattamaan vastuullisen kalastuksen periaatteita Vesijärven hyvän tilan saavuttamiseksi:

·       Ota vain sen verran petokalaa (esim. ahven, made, kuha ja hauki) kuin kerralla tarvitset omaan käyttöön. Lopeta kalastus kun tarvittava saalis on saatu, tai vapauta osa saaliista. Opettele vapauttamaan kalat oikeaoppisesti. Pyydyskalastuksessa saaliin määrää voi säädellä vähentämällä pyydysten määrää tai pyyntiaikaa.
·       Ahven: Kalasta kohtuudella, muista että ahven on yksi tärkeimmistä petokaloista. Harvempiin verkkoihin siirtyminen kasvattaa ahventen keskikokoa ja ahvenkantaa.
·       Kuha: Käytä suositusalamittaa 50 cm ja kuhaverkoissa solmuväliä 60 mm.
·       Vapauta suuret kuhat (yli 65 cm) ja suuret hauet (yli 5 kg), koska ne ovat tehokkaita lisääntyjiä ja ne pystyvät syömään suuria särkikaloja, joilla on vähän luontaisia vihollisia.
·       Järvilohi ja -taimen: Lohikaloilla on suuri kasvupotentiaali, ja saaliskaloiksi kannattaa ottaa vain yli 60 cm pituisia rasvaeväleikkauksella merkittyjä kaloja. Istutetut lohikalat syövät tehokkaasti kuoretta ja kalastajilta saatavat lupatulot mahdollistavat lohikalojen istuttamisen. Ehjällä rasvaevällä varustetut luonnonvaraiset kalat ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ottaa saaliiksi.


teksti: Matti Kotakorpi, vesiensuojelusuunnittelija, Lahden ympäristöpalvelut

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Järven tärkeä eläinplankton

Vesijärven Enonselän ulapalta on kerätty tietoa eläinplanktonyhteisön rakenteesta viimeisten 30 vuoden ajalta. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä järven ekologisesta tilasta ja arvioida kunnostustoimien kuten hoitokalastuksen vaikutuksia. Planktonäyriäiset eli vesikirput ja hankajalkaiset ovat tärkeää ravintoa kaloille. Kuore ja pienet ahvenet ja särjet syövät käytännössä vain eläinplanktonia. Planktonsyöjäkalat valikoivat saaliikseen suurimpia yksilöitä, joiden vähentyessä pienet äyriäiset runsastuvat. Enonselälle tyypillinen kuorekannan voimakas vaihtelu on dokumentoitu myös eläinplanktonyhteisössä: kun kuoretta on paljon, vesikirppujen yksilökoko on pieni ja päinvastoin.

Yli 20 vuotta sitten Enonselällä tehokalastettiin viiden vuoden aikana miljoona kiloa planktonia syövää kalaa, minkä seurauksena suurikokoisten vesikirppujen osuus planktonyhteisössä kasvoi. Suuret vesikirput laiduntavat tehokkaammin planktonleviä kuin pienet vesikirput. Niinpä niillä oli suuri merkitys Vesijärven veden kirkastumisessa 1990-luvulla ja toki ne vaikuttavat vedenlaatuun edelleenkin. Esimerkiksi kesällä 2015 kuore tuotti Enonselällä vahvan vuosiluokan, joka söi suuret vesikirput. Samaan aikaan vedessä oli myös runsaasti ravinteita, varsinkin fosforia. Heikko eläinplanktonin laidunnus yhdessä suuren ravinnepitoisuuden kanssa johti voimakkaan leväkukinnan syntymiseen.

Eläinplankton on keskeinen lenkki ravintoketjussa, koska se siirtää perustuottajien sitomaa energiaa ylemmille ravintoverkon tasoille kaloihin ja kalansyöjiin, mukaan lukien me ihmiset. Eläinplanktonilla on siis tärkeä strateginen asema järviekosysteemin ravintoverkossa perustuottajien eli kasviplanktonin ja petojen välissä. Vaikka planktoneläimet ovat pieniä, enimmäkseen alle millin mittaisia, niiden biomassa on suuri, joten ne muokkaavat tehokkaasti energian ja aineiden kiertoa järvessä.

Eläinplanktonyhteisön tutkiminen on varsin helppo ja kustannustehokas keino saada tietoa myös kalayhteisön rakenteesta. Vesijärven eläinplanktonseuranta on lisäksi osoittanut, että sillä on keskeinen rooli vedenlaadun säätelijänä. Näin pitkä seuranta-aineisto eläinplanktonyhteisöstä on maailmanlaajuisestikin harvinaislaatuinen. 2000-luvun mittaan ja etenkin viime vuosina kasviplanktonia syövien planktonäyriäisten biomassa on vähentynyt Enonselällä ja sen suhde leväbiomassaan kääntynyt laskusuuntaan. Tilannetta on siis tärkeää seurata ja jatkaa eläinplanktonyhteisön tutkimista, jotta voidaan aiemmin saadun tiedon valossa selittää muutoksia järven tilassa ja arvioida kunnostustoimenpiteitä.

Kirsi Kuoppamäki, Dos., FT
Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus

torstai 10. maaliskuuta 2016

Talkoiden konkarit

Paavo Pohjankoski ja Markku Laaksonen pyydystalkoissa

Tammikuiset pyydystalkoot on Vesijärven hoitotoimien vuosittainen startti. Nyt saldona oli kolme avorysää, 80 katiskaa ja 40 pienpetopyydystä. Lisäksi korjattiin hoitokalastusnuottaa ja 15 talkookalastajien rysää sekä valmistettiin näkösyvyyslevyjä. Pyydystalkoissa, niin kuin talkoissa aina, kokoava voima on loistava yhteishenki ja vahva tekemisen meininki.

Paavo Pohjankoski ja Markku Laaksonen ovat niin pyydystalkoiden kuin hoitokalastuksenkin konkareita. Paavo hoitokalastaa 5-6 hengen porukassa Nastolan järvillä, eniten Kymijärvellä, mutta myös osin Vesijärvellä ja Sysmän ja Hartolan järvillä. Markku Laaksonen puolestaan teki jo työnsä puolesta paljon Vesijärven hyväksi, kun hän hoiti Lahden ympäristöpalveluissa kalastuksen valvontaa ja hoitokalastusta. Nyt eläkkeellä työ vesistöjen hyväksi jatkuu harrastuksena. 

Pyydystalkoot pidettiin nyt 24. kerran. Talkoot eivät ole juuri muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Porukkaa on aina riittänyt, välillä jopa liiaksikin asti. Uusia saadaan mukaan perinteisellä puskaradiolla, kun vanhat talkoolaiset levittävät sanaa tuttavillensa. Myös lehti-ilmoitus on toimiva keino saada lisää osanottajia.

- Niin kauan kuin alkuperäisellä talkooporukalla henki pihisee, niin talkoot säilyy! Ihan alussa mukana oli 40–50 miestä, ja suuri osa nykyisistä talkoolaisista on edelleen niitä samoja, kertoo Paavo Pohjankoski.

Pyydystalkoissa on Laaksosenkin mielestä parasta yhteisöllisyyden lisääminen; on hienoa oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Koska yhteishenki on korkealla, talkoolaiset auttelevat toisiaan myös muulloin, pääasiassa kesäisin. 

Kun verrataan Vesijärven tilaa vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen, Markku Laaksonen toteaa järven tilan vakiintuneen ja olevan kohtuullisen hyvä nykyään. Kuhakanta on elinvoimainen, ja petokalojakin on enemmän. Särkeä ja lahnaa puolestaan on onnistuttu vähentämään. Virkistymismahdollisuudet ovat parantuneet ja vesillä harrastaminen on yleistynyt.

Vesijärvellä on monenlaista ehtinyt Laaksoselle sattua ja tapahtua. Kuten nuotta jäi talvella pohjaan kiinni ja irrottaminen oli kova homma, pyydykset repesivätkin. Työ on tekijäänsä opettanut ja talkoissa hommat vain jatkuvat. Onneksi, sillä ilman aktiivisia talkoolaisia moni asia vesistöjen hyväksi jäisi tekemättä! 

maanantai 29. helmikuuta 2016

Teekkarit särjen asialla

Mitä voi seurata, kun teekkari on vuonna 2013 työharjoittelussa Lahden seudun ympäristöpalveluissa ja syö särkiburgerin Lähiruokapyöräilyn päätepisteessä Vääksyssä?

Vaikka mitä!
Ajatus särkikalojen hyödyntämismahdollisuuksista jää kytemään alitajuntaan. Ympäristöasioiden hallintaa biotuotetekniikka-puolella opiskeleva teekkarimme perehtyy järvien rehevöitymiseen ja kalaston rooliin tässä kehityksessä.

Tammikuussa 2016 teekkarimme, nyt jo tekniikan kandidaatti, aloittaa yrittäjyyssivuaineen. Aalto Ventures Programmissa etsitään myös liikeideoita tai ongelmia, jotka ratkaisemalla voisi synnyttää liiketoimintaa. Ja niin teekkarimme mieleen pompahtaa särki-idea. Hän kokoaa kurssin opiskelijoista ympärilleen motivoituneen tiimin ratkaisemaan ongelmaa.

Paljastetaanpa tässä vaiheessa teekkarimme henkilöllisyys: Hän on Paavo Vallas, vankka Pelicans-fani ja alun perin Hollolasta. Syntyy tiimi Särkifood, jossa ovat Paavo, CEO ja ympäristövastaava, Toni Laitila, tuotantotalouden opiskelija ja markkinointiguru, Balázs Horváth, unkarilainen tietotekniikkavelho ja innokas kotikokki ja Jami Sarnikorpi, koneteekkari, puoliammattilaisvalokuvaaja ja -designeri.

Syntyy ajatus tuotetestauksesta Ravintolapäivänä. 

Aluksi porukka tutustuu hoitokalastukseen Vesijärvellä, ottaa mukaan 20 kg särkeä ja testaa reseptejä. Särkiruoan valmistaminen käsittelemättömistä särjistä on kiinnostavaa, mutta Ravintolapäivää varten liian työlästä. Niinpä JärkiSärki toimittaa teekkareille valmiiksi maustettua, perattua särkeä, jonka ruodot on pehmennetty. JärkiSärjen tuotteita on myytävänä joissakin kaupoissa pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylässä.

Ravintolapäivään tiimi Särkifood valmistaa 130 annosta särkiburgereita, unkarilaista Särki-halászléa ja särki thaipalloja. Särki-ravintola pystytetään keskeiselle paikalle Helsingin Ruttopuistoon. Markkinointi hoidetaan facebook-tapahtuman avulla.
  •  Kaikki ruoka meni, ja palaute oli äärimmäisen kannustavaa, kertoo Paavo Vallas.  Erotuimme hyvin selkeästi muista ravintoloista Särki-brändimme ansiosta. Saimme paljon huomiota. Myös ne, jotka eivät maistaneet, jatkoivat positiivisesti naureskellen matkaansa. Tyypillinen kommentti oli ”Vau, en olisi koskaan uskonut, että särjestä voi saada näin hyvää ruokaa”. Erityisesti halászlé ja särkiburgeri sulattivat ihmisten sydämet. Paras esimerkki oli herrasmies, joka oli ollut seitsemän vuotta kasvissyöjä, mutta saapui maistamaan särki thaipallojamme”.

Kipinä on ottanut tulta. Opintoihin liittyvä kurssi loppuu huhtikuussa, mutta Särkifood aikoo jatkaa. Käy katsomassa upeat kuvat annoksista Särki facebook-sivulta 
Ja kun tykkäät sivusta, saat tiedon seuraavasta Särki-ravintolasta!



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Viisasta veden käyttöä

Mitä on ”vesiviisas kiertotalous”?  Se kuulostaa ensi kuulemalta melko vaikealta. Kun asiaa lähtee pohti-maan, alkavat termitkin avautua. Vesiviisautta kiertotaloudessa. Veden viisasta käyttöä kaikissa toiminnoissa ja tuotannon kaikissa vaiheissa - kestävää vedenkulutusta.

Pyhäjärvi-instituutti on mukana ”Kohti vesiviisasta kiertotaloutta” -hankkeessa. Hanketta vetää Suomen ympäristökeskus ja mukana ovat Pyhäjärvi-instituutin lisäksi Future Earth Suomi, Ympäristötiedon foorumi, Digipolis, Oulun yliopiston Thule-instituutti, Baltic Sea Action Group, SITRA ja Kaskas Media. Rahoitus hankkeelle tulee Nesslingin säätiöltä.

Pyhäjärviseutu on valittu hankkeen yhdeksi tarkastelualueeksi. Hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, miten kiertotalous ja vesi linkittyvät toisiinsa ja pyritään mallintamaan, pystyttäisiinkö ruoantuotannon vesi- ja kertotaloutta tehostamalla parantamaan vesien tilaa. Hankkeessa pyritään tuomaan ajankohtaista tietoa vesiviisaasta kiertotaloudesta alueen toimijoille. Maaliskuussa järjestetään vesiin ja lannan ravinteiden hyötykäyttöön liittyvät seminaaripäivät, johon on koottu alueen yrityksistä esimerkkejä hyvistä ratkaisuista sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja eri tekniikoista. Toinen seminaaripäivä koskee kokonaan lannan hyötykäyttöä. Lisätietoa seminaarista löytyy esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutin nettisivuilta. Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa mukaan!

Kiertotaloudella tarkoitetaan kaikkien materiaalien kierrättämistä ja uudelleen käyttämistä. Pyhäjärven ja muiden vesistöjen kannalta on tärkeää kierrättää ja hyödyntää ravinteet niin tehokkaasti, ettei niitä huuhtoudu vesiin liikaa. Vesissä ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä, mikä näkyy esimerkiksi vesikasvillisuuden ja levien runsastumisena. Toisaalta on tiedossa, että maaperästä louhittava fosfori tulee loppumaan lähivuosikymmeninä, joten siksikin meidän tulisi kierrättää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti. On tuhlausta päästää ravinteita ja eloperäistä ainesta pelloilta, metsistä ja soilta valuvien vesien ja jätevesien mukana vesistöihin. Uusia innovaatioita tarvitaan. Peltojen kasvukuntoon vaikuttamalla esimerkiksi parantamalla maan rakennetta, lisäämällä orgaanisen aineen määrää ja oikealla lannoituksella, parannetaan satoisuutta ja maaperän vesitaloutta. Samalla vaikutetaan myös ravinteiden kulkeutumiseen valumavesien mukana. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä ovat myös ravinteiden talteenotto jäte- ja valumavesistä, lietteiden hyödyntäminen, kompostoivien käymälöiden ja kuivakäymälöiden käyttö ja suuremmassa mittakaavassa kasvistuotannossa syntyvien jätevesien (joissa ei haitta-aineita eikä hygieniaongelmia) kierrättäminen esim. kasteluvetenä.



Vesiviisaus on oikeastaan aika hieno sana. Se liittyy teollisuuteen, alkutuotantoon, kalastukseen ja järvika-lan käyttöön, puhtaan veden kaikenlaiseen hyödyntämiseen ja veden puhdistamiseen. Termin alle piiloutuu myös moni Pyhäjärveä koskettava teema. Vesiviisautta on kuormituksen vähentäminen jo ennen vesistöön pääsyä. Se on vesistöjen viisasta käyttöä, niin että myös tulevilla sukupolvilla on vettä käytettäväkseen. Se kertoo meidän, luonnonvesien ja pohjavesien käyttäjien, viisauden tarpeesta.

Kohti vesiviisasta kiertotaloutta on hieno tavoite. Se on myös iso kokonaisuus. Suuri osa kiertotalouden vesiviisaudesta liittyy säädöksiin ja lainsäädäntöön. Vesiviisas -hankkeessa selvitetäänkin mahdollisia lainsäädännöllisiä rajoitteita vesiviisaan kiertotalouden toteuttamiselle ja pyritään vaikuttamaan niihin. Iso osa siitä on myös uuden ja uudemman teknologian hyödyntämistä. Se on myös uusien teknisten ratkaisujen kehittämistä ja keksimistä. Onneksemme meidänkin alueeltamme löytyy vastuullisia päättäjiä, tuottajia ja yrityksiä, jotka haluavat kehittää toimintaansa vesiviisaaseen suuntaan ja etsivät ja löytävät keinoja sivuvirtojen hyödyntämiseen ja kiertotalouden kehittämiseen. Toivottavasti sääntely pysyy kehityksen mukana ja kannustaa vesiviisaaseen kiertotalouteen.

"Elintarviketjun kiertotalous" ja "Lannan ravinteet kiertoon" -seminaarien ohjelmat löydät täältä. Ilmoittautuminen seminaareihin on 3.3. mennessä tämän linkin kautta. Lämpimästi tervetuloa!

Juttu on osa Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa. Koko juttusarja on luettavissa täältä. Juttu julkaistiin myös Pyhäjärvi-instituutin blogissa "Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t"