perjantai 13. tammikuuta 2017

Verkostoitumisessa on voimaa

Vesistöjen kunnostamisella on Suomessa pitkä historia. Jo 1960-luvulla huolestuttiin talvisista kalakuolemista ja tehtiin ensimmäisiä ilmastuskokeita, nostettiin esiin jätevesien aiheuttamia ongelmia ja havaittiin maankuivatuksen heikentävän pienvesien tilaa. Ansiokkaiden pioneerien käynnistämien vesiensuojelutoimien ansiosta suunta saatiin käännettyä ja vesien tilan huononeminen pysäytettyä. Vahvalla ympäristöhallinnolla oli päävastuu vesistöjen kunnostamisesta aina 2010-luvun alkuun saakka. Vuosien 1970-2002 aikana kunnostustoimia tehtiin yli 750:llä järvellä.

Sittemmin moni asia on muuttunut. Ympäristöhallintoon ja kunnostuksen rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset ovat aiheuttaneet pelkoa tulevasta. Miten vesistöistä ja vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisesta voidaan pitää huolta ilman valtiohallinnon vahvaa tukea? Meneekö vuosikymmenten aikana tehty työ hukkaan ja katoaako osaaminen hallinnon murroksen myötä? Muutos on ollut suuri ja huoli aito, mutta lopputulos lohduttava. Ihmiset tietävät miltä sinileväpuurossa soutaminen tuntuu ja ruovikoitunut mökkiranta näyttää. Lähivesistöistä välitetään ja valtiohallinnon heittämästä vastuupallosta on haluttu ottaa koppi.

Vesistöjen tulevaisuus ei itse asiassa näytä lainkaan synkältä. Muutos on pystytty monilla alueilla kääntämään uhkasta mahdollisuudeksi ja vesien tilasta huolehtii aiempaa suurempi joukko kansalaisia, yrityksiä ja yhteisöjä. Vesijärven kaltaiset menestystarinat kannustavat perustamaan vesiensuojeluun ja -kunnostukseen keskittyviä säätiöitä ja neuvottelukuntia ympäri maata. Kansalaiset ovat halukkaita osallistumaan lähivesiensä hoitoon ja tarvittaessa myös maksamaan tilan paranemisesta, ilmenee SYKEssä tehdyissä tutkimuksissa (mm. Lehtoranta ym. 2016).

Valtion rooli on muotoutunut toteuttajasta neuvonantajaksi ja omaehtoisten hankkeiden osarahoittajaksi.  Kuuden vuoden välein tarkistettaviin vesienhoidon toimenpideohjelmiin on koottu valtion näkökulmasta keskeisimmät kunnostuskohteet. Vuosittain jaetaan avustuksia paikallistoimijoiden toteuttamiin kunnostushankkeisiin. Ravinteiden kierrätys ja vesien tilan parantaminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista, joka kertoo vesistöjen kunnostamiseen olevan myös poliittista tahtoa. 

Yhteistyön voima on auttanut sopeutumaan muutokseen ja tasoittaa tietä myös jatkossa, kun maakuntauudistus siirtää päätäntävaltaa alueelliselle tasolle. Viime vuosien aikana on perustettu valtakunnallinen vesistökunnostusverkosto ja useita alueellisia vesistökunnostajien verkostoja, joiden kautta tieto ja kokemukset siirtyvät kunnostajalta toiselle. Samasta aihepiiristä kiinnostuneiden ihmisten kokoontuessa verkostojen tapaamisiin syntyy uusia kumppanuuksia, ideoita ja innostusta.

Vesien tilan vaaliminen on parhaimmillaan palkitsevaa, hauskaa ja yhteisöllistä. Kuka tahansa voi olla oman elämänsä vesistösankari. Ensimmäisen askeleen voi ottaa liittymällä vesistökunnostusverkostoon.

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

Liisa Hämäläinen
SYKE