Vesistöjen
kunnostamisella on Suomessa pitkä historia. Jo 1960-luvulla huolestuttiin
talvisista kalakuolemista ja tehtiin ensimmäisiä ilmastuskokeita, nostettiin
esiin jätevesien aiheuttamia ongelmia ja havaittiin maankuivatuksen heikentävän
pienvesien tilaa. Ansiokkaiden pioneerien käynnistämien vesiensuojelutoimien
ansiosta suunta saatiin käännettyä ja vesien tilan huononeminen pysäytettyä. Vahvalla
ympäristöhallinnolla oli päävastuu vesistöjen kunnostamisesta aina 2010-luvun
alkuun saakka. Vuosien 1970-2002 aikana kunnostustoimia tehtiin yli 750:llä
järvellä.
Sittemmin
moni asia on muuttunut. Ympäristöhallintoon ja kunnostuksen rahoitukseen
kohdistuvat leikkaukset ovat aiheuttaneet pelkoa tulevasta. Miten vesistöistä ja
vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisesta voidaan pitää huolta ilman
valtiohallinnon vahvaa tukea? Meneekö vuosikymmenten aikana tehty työ hukkaan
ja katoaako osaaminen hallinnon murroksen myötä? Muutos on ollut suuri ja huoli
aito, mutta lopputulos lohduttava. Ihmiset tietävät miltä sinileväpuurossa
soutaminen tuntuu ja ruovikoitunut mökkiranta näyttää. Lähivesistöistä
välitetään ja valtiohallinnon heittämästä vastuupallosta on haluttu ottaa koppi.
Vesistöjen
tulevaisuus ei itse asiassa näytä lainkaan synkältä. Muutos on pystytty monilla
alueilla kääntämään uhkasta mahdollisuudeksi ja vesien tilasta huolehtii
aiempaa suurempi joukko kansalaisia, yrityksiä ja yhteisöjä. Vesijärven
kaltaiset menestystarinat kannustavat perustamaan vesiensuojeluun ja
-kunnostukseen keskittyviä säätiöitä ja neuvottelukuntia ympäri maata. Kansalaiset
ovat halukkaita osallistumaan lähivesiensä hoitoon ja tarvittaessa myös maksamaan
tilan paranemisesta, ilmenee SYKEssä tehdyissä tutkimuksissa (mm. Lehtoranta
ym. 2016).
Valtion
rooli on muotoutunut toteuttajasta neuvonantajaksi ja omaehtoisten hankkeiden osarahoittajaksi.
Kuuden vuoden välein tarkistettaviin
vesienhoidon toimenpideohjelmiin on koottu valtion näkökulmasta keskeisimmät
kunnostuskohteet. Vuosittain jaetaan avustuksia paikallistoimijoiden
toteuttamiin kunnostushankkeisiin. Ravinteiden kierrätys ja vesien tilan
parantaminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista, joka kertoo
vesistöjen kunnostamiseen olevan myös poliittista tahtoa.
Yhteistyön
voima on auttanut sopeutumaan muutokseen ja tasoittaa tietä myös jatkossa, kun
maakuntauudistus siirtää päätäntävaltaa alueelliselle tasolle. Viime vuosien
aikana on perustettu valtakunnallinen vesistökunnostusverkosto ja useita
alueellisia vesistökunnostajien verkostoja, joiden kautta tieto ja kokemukset siirtyvät
kunnostajalta toiselle. Samasta aihepiiristä kiinnostuneiden ihmisten
kokoontuessa verkostojen tapaamisiin syntyy uusia kumppanuuksia, ideoita ja innostusta.
Vesien
tilan vaaliminen on parhaimmillaan palkitsevaa, hauskaa ja yhteisöllistä. Kuka tahansa
voi olla oman elämänsä vesistösankari. Ensimmäisen askeleen voi ottaa liittymällä
vesistökunnostusverkostoon.
Hyvää
uutta vuotta toivottaen,
Liisa
Hämäläinen
SYKE