Enonselän koetroolauksen saalista 29.
kesäkuuta 2016. Kuva: Mika Vinni.
Välillä jo lähes kadoksissa ollut Enonselän kuorekanta
kasvoi poikkeuksellisen suureksi kesällä 2015 ja vuosi sitten ihmettelin
tilannetta kirjoituksessani. Kuoreella on suuri merkitys Enonselän ulapan ravintoverkossa.
Ylitiheä kanta voi syödä eläinplanktonin niin vähiin, että sinilevät pääsevät
runsastumaan. Toisaalta kuore on tärkeä ravintokala petokaloille, etenkin kuhalle
ja ahvenelle. Vuosi sitten oli vaikea ennustaa, miten kuorekannan kehitys
jatkuu ja minkälaisia vaikutuksia ylitiheä kanta mahdollisesti aiheuttaa.
Enonselän kalastoseurantaa päästiin jatkamaan kesällä 2016.
Kaikuluotaukset ja koetroolaukset tehtiin tuttuun tapaan kesä-heinäkuun
vaihteessa ja elokuun lopulla. Aineistosta laskettiin ulapan kalamäärä ja
lajijakauma. Harvoin ensimmäisten tulosten näkeminen on ollut niin jännittävää
kuin viime kesänä. Mitä sitten saatiin selville?
Kuorebiomassa oli laskenut kesän 2015 huippuarvosta, mutta
oli edelleen yli kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna, n. 90 kg
hehtaarilla (kuva). Keskikesällä kuoreet olivat selvästi normaalia laihempia,
mikä viittasi liian tiheään kantaan ravintoresursseihin nähden. Ylitiheä
kuorekanta aiheutti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia Enonselän
ravintoverkossa. Yksi selvimmistä positiivista vaikutuksista oli se, että kuoreilla
herkutelleet ulapan ahvenet olivat selvästi lihavampia kuin aikaisemmin.
Negatiivisista vaikutuksista merkittävin oli se, että ylitiheä kuorekanta oli todennäköisesti
osasyyllinen viime kesän sinileväkukintoihin.
Enonselän ulappa-alueen
kuorebiomassan kehitys vuosina 2009-2016 elokuun loppupuolella tehtyjen
kaikuluotausten ja koetroolausten perusteella. Vuonna 2010 ei tehty seurantaa.
Näyttää ilmeiseltä, että Enonselän tilan ja petokalakantojen
tulevaisuus riippuu pitkälti kuorekannan kehityksestä. Kuorekanta taantuu
lämpiminä ja voimistuu viileinä kesinä. Toisaalta viime kesän poikkeuksellisen laihat
kuoreet viittaavat ympäristön kantokyvyn ylittymiseen. Ehkäpä viime kesinä
havaittu n. 100 kg hehtaarilla on jo kuoreen maksimimäärä Enonselällä, eikä
kanta voi enää runsastua. Toisaalta jo nykyinen kuorekantakin näyttää
pahentavan sinileväongelmaa. Toiseen suuntaan, alaspäin, voi tapahtua suurikin
muutos ja vieläpä todella nopeasti.
Hellekesä voi romahduttaa kuorekannan
kuukaudessa. Tämäkään ei kuitenkaan olisi kovin hyvä vaihtoehto, koska tällöin
ulapan petokalojen ravintotilanne heikkenisi ratkaisevasti. Lisäksi pidempään
jatkuva, muutaman peräkkäisen hellekesän aiheuttama kuorekato saattaisi johtaa särkikalojen
runsastumiseen ulapalla. Särkikalojen kansoittama ulappa olisi Enonselän tilan
kannalta vielä huonompi vaihtoehto kuin tiheä kuorekanta, kuten 1980-luvulla
nähtiin. Esimerkiksi särki syö ulapalla ollessaan miltei yksinomaan levää
syöviä vesikirppuja, kun kuore käyttää ulapan ravintovaroja huomattavasti
monipuolisemmin. Särkikalat eivät myöskään ole petokaloille niin hyvää ravintoa
kuin kuore.
Järven tilan kannalta paras vaihtoehto olisi se, että ulappa
pysyisi kuorevaltaisena mutta petokalakannat olisivat niin vahvat, että poikkeuksellisen
runsaat kuorevuosiluokat katoaisivat nopeasti petokalojen suihin. Vahvat ja
myös suurikokoisia yksilöitä sisältävät petokalakannat pienentäisivät lisäksi
särkikalojen runsastumisen riskiä mahdollisen kuorekadon aikaan. Koska tärkein
petokalakantoja säätelevä tekijä on kalastus, kaikki Enonselällä kalastavat
voivat omalla panoksellaan vaikuttaa järven tilan kehitykseen. Enonselälle
asetettujen kalastusrajoitusten ja suositusten noudattaminen onkin erinomaista
järven hoitotyötä!
Tutustuthan myös raporttiin Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016.
Tutustuthan myös raporttiin Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016.
kirjoittaja:
Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto,
ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet