Järvien kunnostushankkeissa vesikasvien poisto on yksi käytetyimmistä kunnostusmenetelmistä. Vesikasvien poiston tavoitteena on pääasiallisesti järven virkistyskäytöllisen (mm. veneily, uinti, kalastus) arvon parantaminen tai kala-ja lintuvesien hoito. Vedenlaadulliset tavoitteet perustuvat virtaaman lisäämiseen sekä ravinteiden poistoon kasvimassojen poiston yhteydessä. Vedenlaadulliset vaikutukset ovat varsin ristiriitaiset ja monimutkaiset, koska vesikasveilla luonnollisena vesistöjemme osana on monia tärkeitä tehtäviä järven ekosysteemissä.
Vesikasvit suodattavat valuma-alueelta tulevia ravinteita
eli toimivat suojavyöhykkeenä ulkoiselle ravinnekuormitukselle. Kasvillisuus
vähentää myös järven pohja-aineksen pöllyämistä eli resuspensiota. Tuulen ja aallokon
aiheuttama resuspensio samentaa järven ja näkösyvyys alenee. Vastaavasti järvissä,
joissa on runsas vesikasvillisuus, näkösyvyys on suurempi. Vesikasvillisuus
estää myös pohjaan varastoituneiden ravinteiden, kuten fosforin, kiertoa
sedimentistä vesipatsaaseen vaikuttaen näin järven sisäiseen ravinnekuormitukseen.
Vesikasvit kilpailevat levien kanssa ravinteista ja
niillä on myös merkittävä rooli leviä kuluttavan eläinplanktonin suojapaikkana
petojen, kuten kalojen, saalistusta vastaan. Vesikasvillisuuden on todettu
vaikuttavan myös järven kalayhteisöihin. Vesikasvit toimivat suojapaikkana
kalanpoikasille petokalojen saalistusta vastaan. Tutkimuksissa on todettu että
vesikasvillisuuden vähenemisen seurauksena järven kalakanta särkivaltaistuu. Ja
vastaavasti vesikasvillisuuden levittyä järveen mm. ahvenkannat ovat
runsastuneet.
Reheville järville on esitetty ns. kahden tasapainotilan
teoria, jonka mukaan rehevä ja matala järvi voi olla joko kirkas tai samea,
kasvillisuuden määrästä riippuen. Jos järvessä on tiheä kasvillisuus, vesi on
kirkkaampaa ja vesikasvit puskuroivat ravinteiden lisäystä estäen järven
samentumisen. Näin ollen, järvi jossa on runsas kasvillisuus, kestää
samentumatta suurempia ravinnekuormia kuin järvi ilman vesikasveja. Reheviä järviä
kunnostettaessa vesikasvillisuuden leviäminen voikin veden laadun kannalta olla
positiivinen asia: eikä matala, rehevä ja kirkasvetinen järvi ilman vesikasveja
välttämättä ole luonnollinen, tasapainoinen tai mahdollinen tila järvissämme. Vesikasvien
poistoa suunniteltaessa tulisikin huomioida kasvillisuuden positiiviset vedenlaatuvaikutukset
ja niiton tarpeellisuutta ja tavoitteita tulisi tarkoin punnita.
Leena Nurminen
FT, yliopistonlehtori
Ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet
Helsingin yliopisto
(valokuva Mirva Ketola)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti