keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vesikasvit kirkastavat vesistöjä


Järvien kunnostushankkeissa vesikasvien poisto on yksi käytetyimmistä kunnostusmenetelmistä. Vesikasvien poiston tavoitteena on pääasiallisesti järven virkistyskäytöllisen (mm. veneily, uinti, kalastus) arvon parantaminen tai kala-ja lintuvesien hoito. Vedenlaadulliset tavoitteet perustuvat virtaaman lisäämiseen sekä ravinteiden poistoon kasvimassojen poiston yhteydessä. Vedenlaadulliset vaikutukset ovat varsin ristiriitaiset ja monimutkaiset, koska vesikasveilla luonnollisena vesistöjemme osana on monia tärkeitä tehtäviä järven ekosysteemissä.

Vesikasvit suodattavat valuma-alueelta tulevia ravinteita eli toimivat suojavyöhykkeenä ulkoiselle ravinnekuormitukselle. Kasvillisuus vähentää myös järven pohja-aineksen pöllyämistä eli resuspensiota. Tuulen ja aallokon aiheuttama resuspensio samentaa järven ja näkösyvyys alenee. Vastaavasti järvissä, joissa on runsas vesikasvillisuus, näkösyvyys on suurempi. Vesikasvillisuus estää myös pohjaan varastoituneiden ravinteiden, kuten fosforin, kiertoa sedimentistä vesipatsaaseen vaikuttaen näin järven sisäiseen ravinnekuormitukseen.

Vesikasvit kilpailevat levien kanssa ravinteista ja niillä on myös merkittävä rooli leviä kuluttavan eläinplanktonin suojapaikkana petojen, kuten kalojen, saalistusta vastaan. Vesikasvillisuuden on todettu vaikuttavan myös järven kalayhteisöihin. Vesikasvit toimivat suojapaikkana kalanpoikasille petokalojen saalistusta vastaan. Tutkimuksissa on todettu että vesikasvillisuuden vähenemisen seurauksena järven kalakanta särkivaltaistuu. Ja vastaavasti vesikasvillisuuden levittyä järveen mm. ahvenkannat ovat runsastuneet.

Reheville järville on esitetty ns. kahden tasapainotilan teoria, jonka mukaan rehevä ja matala järvi voi olla joko kirkas tai samea, kasvillisuuden määrästä riippuen. Jos järvessä on tiheä kasvillisuus, vesi on kirkkaampaa ja vesikasvit puskuroivat ravinteiden lisäystä estäen järven samentumisen. Näin ollen, järvi jossa on runsas kasvillisuus, kestää samentumatta suurempia ravinnekuormia kuin järvi ilman vesikasveja. Reheviä järviä kunnostettaessa vesikasvillisuuden leviäminen voikin veden laadun kannalta olla positiivinen asia: eikä matala, rehevä ja kirkasvetinen järvi ilman vesikasveja välttämättä ole luonnollinen, tasapainoinen tai mahdollinen tila järvissämme. Vesikasvien poistoa suunniteltaessa tulisikin huomioida kasvillisuuden positiiviset vedenlaatuvaikutukset ja niiton tarpeellisuutta ja tavoitteita tulisi tarkoin punnita.


Leena Nurminen
FT, yliopistonlehtori
Ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet
Helsingin yliopisto


(valokuva Mirva Ketola) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti