Kiitos Vesijärvi-viikosta!

Hei kaikki ja kiitos tuhannesti!

Takana on mieleenpainuva viikko Vesijärven parissa. Opin paljon uutta järviemme tilasta ja tarpeista ja sain nähdä, miten ihmiset näkevät järven osana omaa arkeaan.

Kaikkein vaikuttavimmat hetket Vesijärvi-viikolla koin Enonsaaren luontoretkellä, Lahti Aqua -kierroksella ja Aware-tapahtumassa. Suppalan Piknik-päivä, Green Grass -kioskin kalakeittoa ja kalavaleita ja Puhtaasti Vesillä tarjosivat viikon letkeimmät tunnelmat. 

On aika kiittää ja kumartaa.

Työni Vesijärvi-viikon parissa on tehty ja on aika suunnata uusille urille. 

Matka oli mielenkiintoinen ja tutustuin useisiin upeisiin ihmisiin, jotka tekevät pyyteetöntä työtä luonnon parissa jokainen omalla tavallaan. 

Tahdon lopettaa Eino Leinon Juhannus -runon säkeeseen, sillä onhan Juhannuskin jo ovella.

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa, 

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjaa maistaa.

Aurinkoista kesää ystävät!

Anna

Vesijärvi-viikko alkoi!

No niin alkoi Vesijärvi-viikko lämpimän kesäisissä tunnelmissa. Etkoja oli vietetty perjantaina murhamysteerin parissa ja lauantaina alkoi tosi tohina Avoimet Kylät -tapahtumien hengessä.

Itse ehdin lauantaina pyörähtää Suppalan rannan piknik-päivässä, joka oli aivan ihastuttava pieni kyläjuhla lettuineen ja house-bändeineen.

Mukana oli myös Lahden ympäristökasvattaja Viivi Toivio ja ekopakun vesistötutkimuslaitteistot. Tutkimme haaveilla kaivamaamme pohjamutaa, toiveenamme löytää pieniä pohjaeläimiä. Ensin luulin, että olin saanut haaviini vain kalan kakkaa, mutta hetken aikaa odotettuani, aloin nähdä liikettä saavissani. Viivi opasti minua eläinanalyysin teossa ja pian selvisi, että saavini pohjalla tallusteli ihka oikea vesiperhosen toukka, joka oli rakentanut itsensä ympärille hienon kotelon vesikasveista.
Oli ihan älyttömän mielenkiintoista tutkia veden laatua ja järvessä asuvia toukkia sekä kirppuja. Tapaamme Viivin kanssa Vesijärvi-viikolla vielä tiistaina Pikku-Veskulla ja Enonsaaressa sekä keskiviikkona Launeen perhepuistossa. Eipä hauskaa!

Pohjaeläintutkimukset käynnissä

Toinen tapahtuma, jonka ehdin kokea, oli Vanhan Vääksyn kesän avajaiset. Voi miten kaunis kylä Vääksy onkaan! Olin täysin mykistynyt kanavan varren vehreydestä ja ihanista puutarhahuviloista, joiden pihoihin pääsi kiertämään kirppareita.

Vanhan Vesimyllyn kupeessa on ankeriasarkku, jonka sisältöön pääsimme tutustumaan ammattitaitoisen kalatutkijan johdolla. en ollut koskaan nähnyt ankeriaita aikaisemmin ja niiden koko ja voima tekivät minuun vaikutuksen.

Kymijoen vesivoimaloiden vuoksi Vesijärvessä asustelevat, kutumatkalle lähtevät ankeriaat ohjataan arkkuun, josta ne siirretään turvallisesti voimaloiden ohi. Onpahan hommaa, mutta tuiki tärkeää sellaista.

Ankeriaat haavissa

Sunnuntain Puhtaasti Vesillä -tapahtuma oli rento ja hyväntuulinen tapahtuma. Ohikulkijat lähtivät rohkeasti kokeilemaan sup-laudoilla ja kanooteilla melomista. Moni Vesijärvisäätiön teltalla kävijöistä halusi jakaa muistojaan Vesijärvestä ja juttuja oli mielenkiintoista kuunnella. Aika paljon ollaan menty järven tilan kanssa parempaan suuntaan vuosikymmenien kuluessa.

Säätiön koju Puhtaasti Vesillä -tapahtumassa

Alku viikko on kulunut harmaissa ja sateisissa merkeissä, mutta siitähän me ei lannistuta. Vai onko meidät muka tehty sokerista? En usko! Tänään illalla suuntaamme Salpausselän luonnonystävien kanssa Enonsaareen luontoretkelle ja olen aivan varma, että retkestä tulee mitä mukavin.

Käy katsomassa fb-sivultamme kuvat tapahtumista ja raportti MurhaVesijärvellä -illallisesta.

Vielä on paljon mukavia tapahtumia tiedossa. Tule sinäkin mukaan!

Terveisin
Anna

MIKSI JUURI SINUN TULISI TULLA VESIJÄRVI-VIIKOLLE?

Monet teistä varmasti muistavat, miten pahassa jamassa Vesijärvi oli 60-70 –luvulla. Se oli Suomen huonokuntoisimpia järviä, ja osa teistä on saattanut nähdä omin silmin sen aikaiset levälautat, joiden pinnalla kivetkin kelluivat.

Vuosikymmenten aikana on tultu suurin harppauksin parempaan suuntaan: vesi on kirkkaampaa ja puhtaampaa, eikä levähaittoja juurikaan ole. Kalasto on monipuolinen ja kalastettavaksi sopivia petokaloja on runsaasti. Vesikasvillisuutta on riittävästi, mutta ei liikaa, ja järvellä on monia uimarannaksi sopivia alueita.

Vaikka tilanne on tällä hetkellä hyvä, järveä uhkaa silti moni tekijä. Ilmastonmuutos on yksi näistä riskeistä, kun vetiset talvet aiheuttavat ravinteiden valumista järveen pelloilta ja metsistä. Jo yksittäinen ihminen voi omalta osaltansa tehdä paljon vesistöjen hyväksi, mutta parhaaseen lopputulokseen pääsemme yhdistämällä voimamme.

Vesijärvi-viikkoa vietetään juuri tämän takia. Jotta ymmärtäisimme, että meillä tosissaan on jotain yhteistä ja arvokasta vaalittavaa.

Vesijärvi-viikon viettämiseen me tarvitsemme sinua! Sillä yksikään tapahtuma ei ole yhtään mitään ilman sinua, sinun ystäviäsi ja perhettäsi ja sinun läsnäoloasi. Voimme kirjoittaa sata blogia ja jakaa tuhat kuvaa, mutta jos sinä et tule, olemme Vesijärven kanssa melko yksinäisiä. 

Tein sinulle myös pienen muistilistan, jonka avulla vietät onnistuneen Vesijärvi-viikon.

Kuinka vietät Vesijärvi-viikkoa onnistuneesti

Ole Vesijärven ystävä ja tule iloitsemaan meille kaikille yhteisestä Vesijärvestä, ja pitämään siitä hyvää huolta! Näin lumoava järvimaisemamme säilyy kauniina sukupolvelta toiselle.

T. Anna ja Anne-Mari

Happiolojen vaikutus Enonselän järvisedimentin mikrobiomiin ja biohajotukseen – havaintoja kokeellisen tutkimuksen kautta

Järvikunnostuksen vaikutusten tarkastelu simuloiduissa laboratorio-olosuhteissa antaa mahdollisuuden keskittyä rajattuun tutkimuskysymykseen ilman luonnon järjestämiä yllätyksiä. Talven 2016-2017 aikana olemme tutkineet Vesijärven sedimenttimikrobien vastetta erilaisiin happioloihin.

Altistimme Vesijärven Enonselän kolmesta eri syvänteestä noudettua mineraalirikasta sedimenttiä kolmenlaisiin käsittelyihin: hapellisiin, vaihteleviin ja hapettomiin olosuhteisiin. Hypoteesinamme oli, että käsittelyt aiheuttavat huomattavia muutoksia mikrobiyhteisöiden koostumuksessa ja aktiivisuudessa. Oletimme myös biohajotuksen olevan tehokkainta vaihtelevissa happioloissa. Tämä hypoteesi perustui teoriaan alustusvaikutuksesta (priming), jonka saa aikaan happiolojen vaihtumisen tähden kuoleva, hajotustoiminnalle energianlähteenä toimiva mikrobiyhteisö.

Kokeemme kestivät yhdestä kahteen kuukautta, vaihtelevien happikäsittelyiden kaasujenvaihtovälin ollessa 3-7 päivää. Mikrobiyhteisön syväsekvensointi paljasti yhteisökoostumuksen eroavaisuudet eri näytteenottopaikoilla ja kokeen edetessä. Hapen lisäämisen vaikutus oli kuitenkin hyvin samankaltainen joka syvänteellä; bakteereiden biomassa ja aktiivisuus kasvoivat, mutta monimuotoisuus väheni. Mikrobit olivat aktiivisempia tasaisesti hapellisissa kuin suhteellisen nopeasti vaihtelevissa happioloissa. Kaikkein vähiten aktiivisuutta esiintyi hapettomissa oloissa.

Tuloksemme havainnollistivat, kuinka näennäisesti hiljaiseloa viettävä sedimentin mikrobiyhteisö vastaa muuttuviin happioloihin nopeasti, ja kuinka sedimentinorgaanisen aineksen hajotus tehostuu hapen läsnä ollessa. Tehokas hajotus edesauttaa ravinteiden ja energian vapautumista ja kiertoa järvessä. Kuvassa hapellisissa käsittelyissä näkyy hapen aikaansaama sedimentin värin muutos ruosteen sävyiseksi. Tässä kokeessa emme havainneet alustusvaikutusta sedimenttiin jääneen hiilen määrän perusteella, mutta biohajotuksen lopputuotteiden (hiilidioksidi ja metaani) mittaaminen on vielä kesken.

Pauliina Salmi, Sanni Aalto, Anu Mikkonen, Veli-Mikko Puupponen & Marja Tiirola

prof. Tiirolan tutkimusryhmä, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Lisätietoja: pauliina.u.m.salmi@jyu.fi

3 tapaa viettää Vesijärvi-viikkoa

Näinhän se on, että Vesijärvi-viikko lähestyy pikavauhtia. Olen tiiraillut tulevia sääennusteita ja ainakin taidetaan päästä aloittamaan aurinkoisissa tunnelmissa, vaikka se ei sille juuri nyt tuntuisikaan.

I love Vesijärvi FB-sivuilla on menossa tämän viikonlopun ajan kilpailu, jossa on mahdollisuus voittaa lippu Murha Vesijärvellä mysteeri-illallisen ensi-iltaan. Kannattaa käydä osallistumassa! Sinun tarvitsee vain kertoa, mikä on mielestäsi kiinnostavin tapahtuma Vesijärvi-viikolla.

Tuota tapahtumatarjontaa katsellessa, voi helposti mennä pää pyörälle. Mutta ei hätää! Me teimme teille valmiiksi 3 erilaista vaihtoehtoa, kuinka luovia Vesijärvi-viikon tapahtumien keskellä.

3 tapaa viettää Vesijärvi-viikkoa

Tervetuloa viihtymään seuraamme! Ja pysy kuulolla, sillä ensi viikolla on lisää mukavia juttuja tiedossa.

Terkuin

Anna

Jo joutui armas aika...

Koulut päättyvät kesäkuun alussa ja lapsilla on koko kesä aikaa intoilla, tutkia ja touhottaa. Minä vietin lapsuudessa paljon aikaa mökillä, metsän keskellä, järven rannassa. Niinä seikkailun kesinä, tarttui minuun suuri kiinnostus luontoa kohtaan ja se kiinnostus on kantanut aina aikuisuuteen saakka.

Luontosuhde kehittyi, kun sai itse tonkia maata, kiipeillä puissa ja kallioilla sekä ihmetellä ympäristön monenlaisia mönkijöitä. Kalassakin käytiin, kunhan ensin kaivettiin lierot esiin mullasta.

Me kaikki täällä Vesijärvisäätiössä koemme lasten ympäristökasvatuksen tärkeäksi asiaksi ja olemmekin iloisia siitä, että tapahtumajärjestäjät ovat ottaneet kaiken kokoiset luontoretkeilijät huomioon. Lapsille sopivaa aktiviteettia löytyy ympäri Vesijärveä.

Jotta löydätte perille oikeisiin tapahtumiin, piirsin teille pienen kartan. Toivottavasti siitä on teille apua.

aarrekartta

Into pinkeänä VJ-viikkoa odotellen,

Anna

Meillä on jotain yhteistä

Aavan meren tällä puolen, jalkojein alla on maa

joka värinsä metsän vihreästä ja veden sinestä saa

Edemmäs ei tarvinne lähteä kalaan, kun rikkauksia täynnä on veet

tuhansien järvien syvyyksissä elävät sintit ja vonkaleet

Jatkuu karkelo päivästä yöhön, parkettilattialla aaltojen

Kavaljeerina keikaroi tuuli, keinuttaa kehtoa luotujen

Tanssiin käy rannassa kaislat, sorsa pyrstöllään pyllistää

puolisukeltaa pinnan alle, kuin viettäis kaksoiselämää

Vesikirpulle järvenpinta, on kuin rajaton trampoliini

kuin taivaaseenponnahduslauta, tai varpailla soiteltava mandoliini

Järvenselältä kuuluu läiske, kun joutsen nousukiitoon käy

siipensä moukaroi vettä, vaan järven iholla ei ruhjeita näy

Molemmin puolin pintaa, etenee elämä painollaan

luontoäidin sydän lyö tiuhaan, keskipisteessä taivaan ja maan

Ja niin jylhä on rivistö kuusten, joka rantoja reunustaa

pitää suojassaan aarretta suurta, vettä rantaa rakkaimpaa

Kelluvan kehdon lapset

- Maria Paldanius

Niin, mikä sen ihanampaa kuin järvimaisema. Siinä on jotain kovin suomalaista ja itse tunnen ainakin kaipuuta järven ääreen, kun aikansa on viettänyt siitä erossa.

Vesijärvi oli 60- ja 70-luvuilla Suomen huonokuntoisimpia järviä. Vesijärvisäätiön ja muiden kumppaneiden aikaansannosta on se, että näin ei enää ole, mutta tehtävää on vielä jäljellä. Ilmaston muutos uhkaa vesistöjä sillä vetiset talvet aiheuttavat ravinteiden valumista järveen pelloilta ja metsistä.

Joskus on hyvä palauttaa mieleen minkä vuoksi järven hoitotöitä tehdään, siksi tein teille tämän näppärän taulun, jossa on 5 tärkeintä syytä vesistöjen kunnossapitoon.

5 tavoitetta

Vesijärvi-viikon tarkoitus on nostaa Vesijärvi ja sen tuomat mahdollisuudet ihmisten mieliin. On upeaa asua järven rannalla ja päästä nauttimaan siitä vuoden ympäri. Järvestä huolehtiminen on meidän kaikkien asia.

Olemme saaneet kerättyä viikon ohjelmaan paljon järven hoitoon liittyviä tapahtumia. 

Jättipalsamia kitketään Vesijärven rannoilta useaan otteeseen viikon aikana. Jättipalsami on Suomessa haitallinen vieraslaji ja sen kitkeminen edesauttaa järven rantojen hyvinvointia. Katso tarkemmat aikataulut ja ohjeet täältä: http://www.luontoturva.fi/jattipalsamien-talkoot-lahti

la 10.6. 

Ankerias on uhanalainen petokala, jonka matkaa lisääntymisalueilleen helpotetaan ankeriasarkulla. Arkkuun pääsee kurkistamaan Vääksyssä klo 11 ja 13. Samalla voit kierrellä Vanhan Vääksyn pihakirppiksiä löytöjä tehden.

Kalatietoutta voi kartuttaa Siikaniemen järvikalapäivässä. Tapahtuman järjestäjänä toimii Kalatalouskeskus ja nyt jos koskaan on mainio mahdollisuus tutustua Vesijärven kalatilanteeseen. Tarjolla on kalakeittoa! Lue lisää täältä: http://kalatalouskeskus.net/jarvikalapaiva-2017/

Eikä pidä unohtaa Lahti Aqua -kierroksia sekä Aware-tapahtumaa satamassa keskiviikkona 15.6. 

Käy katsomassa kaikki viikon tapahtumat sivuiltamme. Päivitämme sivuja jatkuvasti.

Leppoisaa kesän odotusta! Nyt se sujuu jo luontevammin kun aurinko pääsee lämmittämään.

Anna

MAUKKAITA MYSTEEREITÄ JA MUUTAKIN MUKAVAA

Kevät tekee hidasta tuloaan. Ajoittain pääsee nauttimaan suloisesta auringonpaisteesta, ja lintujen sirkutus säestää askelten tahtia.

Auringon säteiden lämmittäessä kasvoja, siirtyvät ajatukset kohti kesää ja odotukset Vesijärvi-viikon osalta kasvavat. Edellisten kuulumisien jälkeen, olemme saaneet joitain varmistuksia viikon tapahtumiin ja voi pojat, mitä herkkuja meillä onkaan tarjota.

MURHA VESIJÄRVELLÄ

Pe 9.6. KLO 17-20

"Tuntematon ympäristöaktivisti joutuu keskelle vuosisadan skandaalia, kun hänen ruumiinsa löytyy laittomalta kaatopaikalta Vesijärven rannalta. Valokuvat murhapaikalta leviävät mediaan ja luonnon sekä uhrin kohtaamat rikokset nousevat kaikkien huulille. Kuka on vastuussa tästä saastaisesta salaisuudesta? Koituiko likainen bisnes aktivistin kohtaloksi vai onko taustalla jotain muuta? Lähde mukaan ratkaisemaan murhamysteeriä ja saattamaan syylliset vastuuseen."

Vesijärvi-viikko käynnistyy hiuksia nostattavalla murhamysteeri-illallisella. Illallinen on katettu Lahden matkustajasatamaan ankkuroidulla S/S Laitialalla ja illan aikana tutustutaan todistusaineistoon sekä ratkotaan murhamysteeriä. Rikoksen ratkeamista voi myös seurata sivusta. 

Tarinan on tuottanut Vesijärvisäätiölle Tuoni Studiot ja koska olemme tästä kovin innoissamme, päätimme järjestää illallisen myös KE 21.6. ja TO 17.8.

Lippuja murhaillalliselle voi ostaa pian Lahti Regionin kautta hintaan 83€/kpl. Hinta sisältää murhamysteerin, alkoholittoman alkudrinkin ja illallisen buffet-pöydästä jälkiruokineen.

Valjasta harmaat aivosolusi töihin ja tule nauttimaan taatusti mieleenpainuvasta illallisesta!

VESIJÄRVI-LOUNAS 

MA 12.6.- PE 16.6.

klo 11-13

Vesijärvi-henkistä lounasta tarjoillaan Salpauksen Kulinaari-talossa maanantaista perjantaihin. Joukko ammattitaitoisia kokkeja päätti kehitellä viikkoa varten oman menun, mutta sen julkistamista saatte odottaa vielä hetken. Kannattaa kuitenkin laittaa päivämäärät ylös, sillä herkkuja on tarjolla.

LAHTI AQUA -KIERROKSET

KE 14.6. KLO 12 JA 14

Lahti Aquan mielenkiintoiset jätevedenpuhdistamo kierrokset ovat täällä taas. Kierroksille ilmoittaudutaan etukäteen ja otathan huomioon, että kierrokset eivät sovellu pienille lapsille ja liikuntarajoitteisille.

Ilmoittautumiset: vesijarviviikko@vesijarvi.fi 

SUKELTAJIEN AWARE -TAPAHTUMA

KE 14.6. 

Lahti Aqua -kierroksilta tullessa voi teeman mukaisesti käydä katsomassa, mitä kaikkea kummaa Vesijärven pohjasta löytyykään. Sukellusseurat kokoontuvat Lahden satamaan sukeltamaan järven pohjasta romua. Samalla voit tutstua tarkemmin sukellustoimintaan.

Vain viisi viikkoa Vesijärvi-viikkoon, mutta vielä minulla on muutama tapahtuma takataskussani. Niiden julkaisemista odotellessa, käy tykkäämässä uudesta Vesijärvi-viikko 2017 -sivusta facebookissa ja olet mukana tunnelmassa.

Kuulemisiin,

Anna

Enonselkä pysynyt kuorevaltaisena

Enonselän koetroolauksen saalista 29. kesäkuuta 2016. Kuva: Mika Vinni.

Välillä jo lähes kadoksissa ollut Enonselän kuorekanta kasvoi poikkeuksellisen suureksi kesällä 2015 ja vuosi sitten ihmettelin tilannetta kirjoituksessani. Kuoreella on suuri merkitys Enonselän ulapan ravintoverkossa. Ylitiheä kanta voi syödä eläinplanktonin niin vähiin, että sinilevät pääsevät runsastumaan. Toisaalta kuore on tärkeä ravintokala petokaloille, etenkin kuhalle ja ahvenelle. Vuosi sitten oli vaikea ennustaa, miten kuorekannan kehitys jatkuu ja minkälaisia vaikutuksia ylitiheä kanta mahdollisesti aiheuttaa.

Enonselän kalastoseurantaa päästiin jatkamaan kesällä 2016. Kaikuluotaukset ja koetroolaukset tehtiin tuttuun tapaan kesä-heinäkuun vaihteessa ja elokuun lopulla. Aineistosta laskettiin ulapan kalamäärä ja lajijakauma. Harvoin ensimmäisten tulosten näkeminen on ollut niin jännittävää kuin viime kesänä. Mitä sitten saatiin selville?

Kuorebiomassa oli laskenut kesän 2015 huippuarvosta, mutta oli edelleen yli kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna, n. 90 kg hehtaarilla (kuva). Keskikesällä kuoreet olivat selvästi normaalia laihempia, mikä viittasi liian tiheään kantaan ravintoresursseihin nähden. Ylitiheä kuorekanta aiheutti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia Enonselän ravintoverkossa. Yksi selvimmistä positiivista vaikutuksista oli se, että kuoreilla herkutelleet ulapan ahvenet olivat selvästi lihavampia kuin aikaisemmin. Negatiivisista vaikutuksista merkittävin oli se, että ylitiheä kuorekanta oli todennäköisesti osasyyllinen viime kesän sinileväkukintoihin. 

Enonselän ulappa-alueen kuorebiomassan kehitys vuosina 2009-2016 elokuun loppupuolella tehtyjen kaikuluotausten ja koetroolausten perusteella. Vuonna 2010 ei tehty seurantaa.

Näyttää ilmeiseltä, että Enonselän tilan ja petokalakantojen tulevaisuus riippuu pitkälti kuorekannan kehityksestä. Kuorekanta taantuu lämpiminä ja voimistuu viileinä kesinä. Toisaalta viime kesän poikkeuksellisen laihat kuoreet viittaavat ympäristön kantokyvyn ylittymiseen. Ehkäpä viime kesinä havaittu n. 100 kg hehtaarilla on jo kuoreen maksimimäärä Enonselällä, eikä kanta voi enää runsastua. Toisaalta jo nykyinen kuorekantakin näyttää pahentavan sinileväongelmaa. Toiseen suuntaan, alaspäin, voi tapahtua suurikin muutos ja vieläpä todella nopeasti.

Hellekesä voi romahduttaa kuorekannan kuukaudessa. Tämäkään ei kuitenkaan olisi kovin hyvä vaihtoehto, koska tällöin ulapan petokalojen ravintotilanne heikkenisi ratkaisevasti. Lisäksi pidempään jatkuva, muutaman peräkkäisen hellekesän aiheuttama kuorekato saattaisi johtaa särkikalojen runsastumiseen ulapalla. Särkikalojen kansoittama ulappa olisi Enonselän tilan kannalta vielä huonompi vaihtoehto kuin tiheä kuorekanta, kuten 1980-luvulla nähtiin. Esimerkiksi särki syö ulapalla ollessaan miltei yksinomaan levää syöviä vesikirppuja, kun kuore käyttää ulapan ravintovaroja huomattavasti monipuolisemmin. Särkikalat eivät myöskään ole petokaloille niin hyvää ravintoa kuin kuore. 

Järven tilan kannalta paras vaihtoehto olisi se, että ulappa pysyisi kuorevaltaisena mutta petokalakannat olisivat niin vahvat, että poikkeuksellisen runsaat kuorevuosiluokat katoaisivat nopeasti petokalojen suihin. Vahvat ja myös suurikokoisia yksilöitä sisältävät petokalakannat pienentäisivät lisäksi särkikalojen runsastumisen riskiä mahdollisen kuorekadon aikaan. Koska tärkein petokalakantoja säätelevä tekijä on kalastus, kaikki Enonselällä kalastavat voivat omalla panoksellaan vaikuttaa järven tilan kehitykseen. Enonselälle asetettujen kalastusrajoitusten ja suositusten noudattaminen onkin erinomaista järven hoitotyötä!

Tutustuthan myös raporttiin Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016.

kirjoittaja:

Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet

Petokalaistutukset Vesijärven hoitotyössä

Vesijärviprojektissa 90-luvulla istutettiin runsaasti järvilohia, ja silloin saaliitkin olivat hyviä. (kuva Eero Mäki)

Vesijärven hoidon keskeisiin tavoitteisiin kuuluu monipuolinen kalasto, jossa kalastettavaksi sopivia petokaloja on runsaasti. Runsas petokalasto voi osaltaan auttaa myös vähentämään levähaittoja rajoittamalla särkikalakantojen ja kuoreen runsastumista, joiden tuotanto on rehevöityneessä järvessä suurempaa kuin luontaisesti.

Kalastuksensäätely on keskeisessä roolissa petokalakantojen hoidossa. On tärkeää että esimerkiksi uhanalaiset taimenet pääsevät lisääntymään ja että kuhia ei kalasteta liian pieninä. Kalastuksensäätelyn lisäksi petokalakantoja voidaan lisätä myös istuttamalla. Vesijärvi on monimuotoisten olosuhteidensa puolesta erittäin otollinen elinympäristö lähes kaikille yleisimmille petokaloillemme ja eri petokalojen istutuksista voidaan odottaa runsasta tuottoa.

Kuha lisääntyy Vesijärvessä luontaisesti ja viime vuosina kuhasaaliit ovat koko järven alueelta olleet n. 2 kg/ha tasolla. Vesijärvellä tehdyissä tutkimuksissa suurikokoisilla kuhanpoikasilla (yli 8 cm) tehdyt istutukset ovat tuottaneet 100-200 kg/ tuhat istukasta. Käyttämällä istutuksiin n. 30 000 e vuodessa saaliit voisivat parhaassa tapauksessa kaksinkertaistua. Kuhan pyyntikoko vaikuttaa saaliiseen, ja kuhasaalis ja kuhaistutusten tuotto voisi kasvaa merkittävästi jos kuhat pyydettäisiin hieman suurempina. Kaupungin ja Tiirismaan vesialueilla on jo käytössä 60 mm solmuvälirajoitus ja 50 cm alamittasuositus, mikä soveltuisi laajemminkin käytettäväksi kuhankalastuksessa.

Taimen ja järvilohi ovat virkistyskalastajien tavoitelluimpia saalislajeja, ja virkistyskalastus tuottaa merkittävästi lupatuloja. Vesijärvellä ei ole järvilohelle soveltuvia kutualueita ja luontaisesti lisääntyvälle taimenellekin kutualueita on niin rajallisesti, että kalastuksen täytyy perustua istutuksiin. Istutetut taimenet tunnistaa leikatusta rasvaevästä. Vesijärvellä taimenistutukset ovat tuottaneet parhaimmillaan n. 400 kg/1000 istukasta. Nykyisillä verkkokalastusrajoituksilla ja alamitoilla istutusten tuottoa ei ole tutkittu, ja tuotto voi olla parempi suuremman pyyntikoon ansiosta. Toisaalta mahdollinen istukkaiden laadun heikkeneminen voi vaikuttaa myös negatiivisesti tuottoon. Vesijärven käyttö- ja hoitosuunnitelmassa suositellaan n. 10 000 taimenen tai järvilohen istuttamista vuosittain. Vesijärvi voisi hyvinkin olla Etelä-Suomen saalisvarmin lohikalakohde, jos istutustavoitteeseen päästäisiin säännöllisesti. Vuotuinen lohikalasaalis voisi olla tuhansia kiloja. Istutusten toteuttaminen maksaisi n. 15 000 – 35 000 euroa vuodessa.

Ankerias ei oikeastaan ole istutuslaji, koska sitä ei voida viljellä laitoksissa. Vesijärveen on siirtoistutettu vuosittain n. 10 000 ankeriaanpoikasta, jotka on pyydetty Englannista. Vesijärvessä on hyvät olosuhteet ankeriaille ja Vääksynjoen ankeriasarkun ansiosta ankeriaiden kutuvaellus Kymijoen voimalaitosten ohi onnistuu turvallisesti autokyydillä. Ankerias on istutuslajina todennäköisesti kilomääräisesti kaikkein tuottoisin petokala, koska sen luonnollinen kuolevuus on hyvin vähäinen.

Vesijärven kalastuslupatuloissa ja muussa vesienhoidon rahoituksessa liikkuu riittävästi rahaa järven hoidon kannalta vaikuttavien istutusten toteuttamiseksi. Normaalisti esimerkiksi kuha syö neljä kiloa pientä kalaa kasvaakseen yhden kilon, joten petokalaistutuksilla voisi olla mahdollista lisätä saalistusta jopa siinä määrin, että petokalaistutuksilla korvattaisiin merkittävä osan hoitokalastuksesta. Petokalasaaliinkin mukana poistuu ravinteita, joten petokalasaaliin kasvattaminen kestävällä tavalla lisäisi ravinteiden poistumaa järvestä.

Ongelmana istutuksissa on vesialueiden omistuksen ja rahoituksen pirstaleisuus, minkä vuoksi petokalojen istutuskokonaisuus ei aina ole kovin suunnitelmallinen. Ongelma voisi ratketa suunnitteilla olevan petokalarahaston avulla, millä saataisiin tehtyä istutukset tehokkaasti ja hyödynnettyä istukkaiden valinnassa käytössä oleva tutkimustieto. Petokalarahaston kautta kalastusalue, vesialueen omistajat, Vesijärvisäätiö sekä vapaaehtoiset lahjoittajat voisivat vapaaehtoisesti kantaa kortensa kekoon ja pienistä puroista syntyisi suuri virta Vesijärven petokalakantojen vahvistamiseksi.


Matti Kotakorpi
vesiensuojelusuunnittelija
Lahden ympäristöpalvelut
etunimi.sukunimi(a)lahti.fi

Sosiaalinen media vesistöviestinnässä

Sosiaalinen media, some, on toisille luonteva kanava yhteydenpidolle ja itseilmaisulle, toisille pakollinen paha jota ilman kaikki olisi paremmin. Some on perinteiseen viestintään verrattuna kustannustehokas ja nopea keino tavoittaa kohderyhmiä. Suoran kontaktin luominen ja keskustelu on puolin ja toisin helpompaa kuin aiemmin. Siksi vähintään Facebook-sivu on liki kaikilla yhteisöillä. Isoilla toimijoilla on laaja joukko sosiaalisen median kanavia käytössä: Instagram-, Twitter-, Youtube-, Pinterest- ja Snapchat- tilejä sekä blogeja pyöritetään kokonaisten sometiimien voimin.

Vesijärvisäätiön Facebook-ryhmässä I Love Vesijärvi kerrotaan mm. vesistöjen kuulumisia, vinkataan tapahtumista, linkitetään muiden uutisia sekä jaetaan kuvia ja videoita. Ryhmää on markkinoitu maksullisesti noin puolitoista vuotta, ja seuraajamäärä on kasvanut huimasti: kesän 2015 alussa tykkääjiä oli reilu 700, nyt määrä lähenee 4000! Markkinointi on tuonut lisää näkyvyyttä I love Vesijärvi -ryhmälle, ja sitä kautta tietysti myös Vesijärvelle.

Sivulla vierailijoita kiinnostavat erityisesti kuva- ja videojulkaisut. Moni varmasti toivoo löytävänsä Facebook-feedistänsä visuaalista, mukavaa sisältöä kiireisen arjen keskellä. Onneksi myös informaatiopitoiset julkaisut ovat tykättyjä ja monesti myös jaettuja – tällainen oli esimerkiksi uutinen särkiruokakokeilusta Lahden kouluissa. Ryhmän seuraajat ovat ilahduttavan sitoutunutta sakkia, sillä ”En tykkääkään” -toimintoa klikataan ani harvoin.

Facebookin lisäksi Vesijärvisäätiöllä on oma tili Instagramissa ja Youtubessa. Instaan @ilovevesijarvi lisätään kuvia etupäässä tapahtumista, joissa on oltu mukana.

Vesijärvisäätiön verkostoitunut työskentelytapa näkyy myös somessa: yhteisessä Vesijärvi Puhtaaksi Facebook-ryhmässä viestejä jakavat myös Vesijärven Ystävät ry, Lahden Ympäristöpalvelut ja Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus. Täällä Yhteisillä vesillä -blogissa puolestaan julkaistaan blogitekstejä eri tahoilta ympäri Suomen. Erityisesti alan tutkijoiden blogitekstit tuovat hienon lisän some-viestintään!

Vesi koskettaa meitä jokaista – se on todella oleellinen osa arkeamme. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että vesistöasioista viestiminen on tärkeää. Erilaiset julkaisualustat tuovat siihen oman rikkautensa ja some on erityisen toimiva väylä tuoda viestiä lähemmäs ihan kaikkia ihmisiä. 

Somessakin haluamme kertoa vesienhoitotyön tärkeydestä ja kannustaa niin yrityksiä kuin kansalaisia sitoutumaan työhön vesien hyväksi!

Kanavamme ovat avoinna myös Sinun viesteillesi. Tervetuloa mukaan viestimään! 

teksti:

Irma Peltola, Vesijärvisäätiön viestintävastaava

Anne-Mari Räihä, Vesijärvisäätiön assistentti

B2B myynnistä varainhankintaan

Ajatus Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiössä toimimisesta syntyi alun perin vuonna 2013, kun Vesijärvisäätiö haki myyntipäällikköä. Tällöin asiat eivät kuitenkaan loksahtaneet ja paikka jäi minulta saamatta. Sain kuitenkin toisen mahdollisuuden maaliskuussa 2016, jolloin pääsin aloittamaan Vesijärvisäätiön yhteyspäällikkönä. Ennen tehtävässä aloittamista aprikoin sitä pitkään. Toimialana varainhankinta oli minulle täysin uutta. Rehellisesti sanottuna pelkäsin hyppyä tuntemattomaan. Aikaisemmin olin toiminut myynnillisissä tehtävissä mm. Nokian, F-Securen ja American Expressin palveluksessa. Miten voisin onnistua tänä taloudellisesti vaikeana aikana täysin uudella toimialalla? Kuitenkin ajatus oli niin kiehtova erilaisuutensa vuoksi, että päätin lähteä yrittämään.

Lapsena kävimme perheeni kanssa Jyväskylästä veneillen Vesijärvellä. Muistan isäni sanoneen Päijänteellä ennen Vääksyn kanavaa, ettei tulla viipymään Vesijärven puolella pitkään sillä Lahdessa vesi ei ole puhdasta.

Nyt lokakuuta 2016 elettäessä olen toiminut säätiössä 7 kuukautta. Tämä aika on ollut täysin poikkeavaa mistään aikaisemmin kokemastani. Olen keskustellut kaikkien nykyisten yritystukijoidemme kanssa ja kuullut heidän ajatuksiaan, miksi ovat toiminnassa mukana. Uskomatonta sitoutumista yhteisen hyvän saavuttamiseksi! Nyt olen oppinut, että aikaisemmin ei ollut tietoa tai käsitystä siitä mitä jätevesien laskemisella järveen aiheutetaan. Vesijärvi oli tästä syystä pitkään erittäin likainen. Tietoisuuden myötä ihmiset ovat ymmärtäneet ettei näin voi toimia, eikä jätevesiä ole enää laskettu järveen. Kuitenkin tätä tehtiin systemaattisesti niin pitkään, ettei puhdistuminen tapahdu hetkessä. Tarvitaan ihmisen apua järven toipumiseksi. Lähes 10 vuotta on Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö tehnyt työtä puhdistaakseen järven. Tuloksia on syntynyt, järven tila on parantunut selkeästi, vaikkei se vielä hyvä olekaan. Vielä tarvitaan apuja, jotta järvi jatkaa toipumistaan omillaan.

Miksi mennyt 7 kuukautta on ollut niin poikkeuksellista? Olen saanut huomata millaisen paikallisaarteen omaamme. On ollut epätodellisen hienoa kuulla miten tärkeä järven hyvinvointi on niin monelle paikalliselle ja täällä vierailevalle. Olen päässyt edustamaan Vesijärvisäätiötä useisiin eri tilaisuuksiin mm. Lahden Messut, Vesijärvi-viikko, Splash Watergames festival, Ympäristökylä. Halu auttaa ja toimia Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön kanssa yhteistyössä järven hyväksi on jotain poikkeuksellista. Tänä päivänä löytyy vielä epäitsekkyyttä, halua auttaa ja toimia yhteisen edun saavuttamiseksi. Haluan esittää kiitokseni jokaiselle Vesijärvisäätiön yritystukijalle ja Vesijärvi-kummille! Ilman teitä järven tila ei olisi niin hyvä kuin se tänä päivänä on! Ilman teitä Vesijärvi tai muut paikalliset järvet eivät olisi niin houkuttelevia, kuin ne nyt ovat.

Tapahtumiin, joihin olen osallistunut Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiötä edustaen, olen pyrkinyt luomaan ohjelmaa, joka herättäisi mielenkiintoa. Ihmiset ovat tiedonhaluisia, joten tiedonjano tulee tyydyttää antamalla riittävästi tietoa järven tilasta, sen tulevaisuudesta ja historiasta. Tapahtumissa mielenkiintoa herättää usein osallistuminen. Se, että pääsee itse tekemään jotain. Veden tuominen useisiin tilaisuuksiin ei ole toteutettavissa, joten ideoin jotain muuta. Arvanmyyntiä Vesijärven hyväksi ja tähän liitettyä kalanheittoa koriin. Mikä onkin osoittautunut erittäin innostavaksi! Ihmiset tulevat innolla ostamaan arpoja ja heittämään kalaa koriin. Eräs vanhempi rouva kommentoi ettei ole koskaan millään messuilla nähnyt mitään vastaavaa aktiviteettia, ja heitti kalaa koriin hyvin innoissaan.

Haluan vielä sanoa, että jokainen yritystukija niin kuin yksityinen Vesijärvi-kummi on Vesijärvelle erittäin tärkeä. Ilman teitä olisi Vesijärvemme ja muiden alueen järvien palauttaminen puhtaiksi järviksi mahdotonta! Nöyrimmät kiitokseni <3 Rakennetaan meille kaikille ja tuleville sukupolville mahdollisuus nauttia omasta paikallisaarteestamme monipuolisesti!

Jos Sinä haluat toimia Vesijärven hyväksi, ota toki yhteyttä!

kirjoittanut:

Anu Isojärvi

Vesijärvisäätiön yhteyspäällikkö

anu.isojarvi(a)vesijarvi.fi

Melkein aina järvellä

kuva: JS Suomi/Juha Tuomi

Esa Huhtasella ei taida olla kahta samanlaista työpäivää, sillä monenlaisia tehtäviä vesien hoito ja seuranta Lahden seudulla tarjoaa. Tukikohtana hänellä on Niemen sataman halli, jossa on venettä, rysää, nuottaa, nuottauslauttaa, työkaluja, välineitä vesinäytteiden ottamiseen ja kaikenlaista muuta.

Tammikuussa on pyydystalkoot, joissa korjataan talkoolaisten kanssa hoitokalastuspyydyksiä ja tehdään uusia. Jäätilanteen salliessa  hoitokalastetaan myös talvella. Rospuuttoaikaan huolletaan ja kunnostetaan koneita ja laitteita kesäkautta varten. Kun jäät ovat lähteneet, viedään mittauslautat paikoilleen. Niillä vieraillaan kaksi kertaa viikossa koko kesä, koska anturit vaativat puhdistamista toimiakseen oikein. Automaattisilla mittausasemilla käydään myös 10 päivän välein. Lahden pienemmiltä järviltä ja valituilta ojilta haetaan vesinäytteet keväin ja syksyin. Avovesikaudella hoitokalastetaan noin juhannukseen saakka. Vesikasvien niittoa tehdään elo-syyskuussa ja hoitokalastusta jatketaan taas syys-lokakuun ajan.

Säiden mukaan mennään

Paitsi vuodenaikojen, työ rytmittyy myös sään mukaan. 

- Jos tuulen voimakkuus on 5 metriä sekunnissa, niin järvelle ei mennä, vaikka olisi suunnitellut, sanoo Huhtanen.

Esa Huhtanen pitää siitä, että työ on kokonaisvaltaista ja vaihtelevaa. Järven tilaa voi seurata pitkäjänteisesti ja eri näkökulmista. Kun on sovittu kaupungin asiantuntijoiden kanssa, mitä tehdään, voi työt järjestää itsenäisesti.

Huhtanen on usein mukana myös järvien kalastoa kartoittavissa koekalastuksissa. Välillä viedään joku tutkija tai valokuvaaja järvelle, tai venäläisiä opiskelijoita tulee tutustumaan Vesijärven hoitoon.

Järvellä ei liikuta yksin jo turvallisuussyistä. Pääosa töistä vaatii myös useamman henkilön työpanosta.

- Veneen pitää pysyä paikallaan, kun otetaan vesinäytettä, vaikka muuten siinä pärjäisi yksikin.

Työkaveri Peetu Paen lisäksi Niemen hallilla on osaavaa talkooporukkaa, sellainen 4-6 vanhemman herran ryhmä, jossa on mm. Esa Huhtasen edeltäjä.

Talkoolaisena Esakin näihin hommiin aluksi tuli. Silloinen levyseppä-koneistaja lähti keväällä 2009 ajankulukseen nuottahommiin Vesijärvelle, kun leipätyössä oli lomautusjakso.

- Ei silloin arvannut, että siitä seuraa siirtyminen kokonaan vesienhoitoalalle, naurahtaa Huhtanen.

Mistä johtuvat Vesijärven syksyiset piileväkukinnat?

Piilevät ovat parina viime syksynä esiintyneet Vesijärvessä poikkeuksellisen runsaina. Valtalajina on ollut Aulacoseira islandica-niminen levä, jonka rihmamaiset yhdyskunnat ovat suorastaan kutoutuneet seisovien pyydysten havaksiin, ja esimerkiksi nuotanveto on estynyt, kun pyydys on täyttynyt levämassalla ja noussut pintaan. Kalastus on aiemminkin vaikeutunut syksyisten piilevämaksimien aikana, mutta ensimmäisen kerran Vesijärven kunnostushistoriassa koeverkko- ja hoitokalastukset ovat pahimpien leväesiintymien aikana kautta koko järven estyneet.

Piilevät ovat riippuvaisia silikaatista, joka on niiden solunseinän keskeinen rakenneaine. Silikaattia on paljon pohjalietteessä ja huokosvedessä, ja sitä vapautuu yläpuoliseen vesimassaan täyskiertojen ja pohjavirtausten aikana. Fosforin vapautuminen saattaa myös olla yhteydessä silikaatin kiertoon ja siten voimistaa piileväkukintoja.

Aulacoseira islandica-piilevän ekologiaa tunnetaan aika vähän. Eräät tutkimukset viittaavat siihen, että tällä lajilla saattaa olla samantyyppisiä kilpailukykyä edistäviä keijunta- ja ravinnonottomekanismeja kuin rihmamaisilla sinilevillä. Tämä tarkoittaa, että se kykenisi säätelemään pysymistään vesipatsaassa vajoamatta pohjalle ja että se pystyisi käyttämään myös orgaanisia liuenneita aineita hiilen ja muiden ravinteiden lähteinä. Se vaatii vähemmän ravinteita ja menettää kilpailukykyään rehevissä ympäristöissä. Sen lämpötila-alue on kapeampi kuin sinilevillä, mutta se voi säädellä aineenvaihduntansa tasoa, jolloin se säilyy hengissä myös erittäin alhaisissa lämpötiloissa, vaikka optimi onkin noin 6 °C. Piileväkukinta kuitenkin heikkenee veden kylmetessä ja yleensä loppuu jääkannen tultua.

Kokemukseni mukaan Vesijärven syksyiset piileväesiintymät ovat runsaimmillaan silloin, kun vallitsevat tuulet ovat voimakkaita ja pitkään samansuuntaisia, vesi on matalalla, orgaanista ainetta on sateiden tai tuulien johdosta liikkeellä tai jokin muutos järven tilassa on tapahtumassa. Positiivisesti ajatteleva voisi nähdä järven tilan olevan muutoksessa parempaan suuntaan. Ilmastonmuutos on kuitenkin pelottava vastavoima, ja sitä kautta ehkä osaltaan selittyvätkin viimesyksyiset levähuiput. Sääolot muuttuvat ääreviin suuntiin. Syksyt voivat olla poikkeuksellisen vähäsateisia. Vallitseva säätyyppi on Pohjois-Atlantilla ja Britteinsaarille sijaitsevien matalapaineiden aiheuttama lounaistuuli, joka syksyisin on usein voimakasta ja jatkuvaa. Se ajaa pintavettä altaiden pohjoisosiin ja vastavirtauksena syntyvät pohjavirrat saattavat olla niin voimakkaita, että jopa pyydykset liikkuvat niiden mukana, pohjasta irtoaa orgaanista ainetta ja piilevät keijuvat virtailevassa vesimassassa tavallista pidempään. Pohjavirtauksiin vaikuttaa myös seisovaksi aalloksi kutsuttu seiche-ilmiö, joka lisää virtausten voimakkuutta ja on riippuvainen vedenkorkeudesta ja sen eroista.

Vesijärven Kajaanselkää vaivasivat 1970-luvun jälkipuoliskolla erittäin runsaat Aulacoseira islandican massaesiintymät, jotka monena vuonna peräkkäin estivät verkkokalastuksen täysin. Sen jälkeen ilmiö on aika ajoin toistunut, mutta ei niin voimakkaana kuin nyt. Voi olla, että edellä mainittujen tekijöiden lisäksi siihen liittyy samantyyppistä periodisuutta kuin joidenkin vesikasvien runsausvaihteluihin.

Syksyinen piilevähuippu on tavattu Vesijärvellä usein, ja sen voimakkuus on vaihdellut eri alueilla ja eri vuosina. Voidaanko sen esiintymistä ennustaa ja onko sille mitään tehtävissä? Joka tapauksessa ilmiö on kiinnostava ja mielelläni näkisin, että sen ympärille kehittyisi tutkimusta ja keskustelua, jolloin ymmärrys ongelmaan ja ehkä sen helpottamiseenkin voisi syntyä.

teksti: Juha Keto

kuva: Tuomo Manninen

Hyödynnetään Vesijärven kunnostamisessa petokalojen ilmainen ekosysteemipalvelu!

Kesäöinä kuha nappaa uistimeen. Vesijärvellä on järkevää käyttää suositusalamittaa 50 cm, jolloin parissakin kuhassa on jo reilusti syötävää.

Vesijärven rehevyys näkyy myös kalaston runsautena järvessä. Verkkokoekalastuksen perusteella määritetty kalaston ekologinen tila on vain tyydyttävä. Arvokalojen runsaus on kalastajan kannalta hyvä asia, mutta myös esimerkiksi kuorekanta on runsas, mikä voi lisätä mm. sinileväkukintoja. Kuore ja särkikalat ovat tehokkaita lisääntymään ja niitä harventamaan tarvittaisiin vielä nykyistä enemmän petokaloja. Petokalakantojen vahvistamisessa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja se on luontaisesti lisääntyvien kalalajien osalta ilmainen vesistökunnostusmenetelmä. Jokainen kalastaja voi omilla valinnoillaan vaikuttaa petokalakantojen runsauteen.

Hoitokalastuksella saadaan estettyä särkikalojen runsastuminen, mutta hoitokalastus on kallista ja sen tehostaminen nykytasosta on teknisesti hyvin vaikeaa. Iso osa hoitokalastussaaliista on vaikeasti hyödynnettävää, vaikka esimerkiksi viileän veden aikaan pyydetyille kookkaille särjille on hyvin kysyntää. Särkikalojen keskikoko pienenee tehokkaan hoitokalastuksen myötä, mikä puolestaan parantaa petokalojen mahdollisuuksia saalistaa särkikaloja.

Petokalat putsaavat Vesijärveä

Kotitarve- ja vapaa-ajankalastajat pyytävät tehokkaasti petokaloja Vesijärvellä. Yleisimmät saaliskalat petokaloista ovat kuha, ahven (yli 15 cm ahven on petokala) ja hauki. Kuhaa kalastetaan eniten 50-55 mm verkoilla sekä uistimella. Ahventa pyydetään samoilla verkoilla, sekä vapavälinein. Kuhan alamitta on Vesijärvellä 42 cm, mikä vastaa sitä kokoa, jossa kuha alkaa tarttumaan 50 mm verkkoihin. Nykyinen pyyntikoko tarkoittaa sitä, että kuhat pyydetään Vesijärvellä keskimäärin viidennen kasvukautensa kuluessa.

Petokalakannat tarjoavat ilmaisen ekosysteemipalvelun syömällä mm. kuoretta ja pientä ahventa ja muuttamalla sitä helposti jalostettavaan muotoon esimerkiksi maukkaaksi kuha- tai ahvenfileeksi. Tämän palvelun maksimaaliseksi hyödyntämiseksi täytyy vain mitoittaa kalastus järkeväksi ja korjata satoa sopivassa suhteessa, mikä mahdollistaa petokalojen suuren ravinnonkulutuksen. Järkevästi mitoitettu petokalojen kalastus ei heikennä järven tilaa ja arvokalasaaliinkin mukana järvestä poistuu ravinteita.

Siirry kuhalla 50 sentin alamittaan

Muun muassa kuhan ravinnonkulutuksessa voidaan käyttää nyrkkisääntöä, jonka mukaan kuhan täytyy syödä karkeasti 4 kg pikkukalaa kasvaakseen yhden kilon. Petokalakannan ravinnonkulutus voisi siis kasvaa merkittävästi, mikäli petokalat pyydettäisiin hieman nykyistä suurempina (ja vanhempina). Tutkijoiden suositus kuhan osalta on, että kuhat pyydettäisiin 60 mm verkoilla ja 50 cm alamitalla, jolloin ne olisivat kuudennella tai seitsemännellä kasvukaudellaan. Vesijärvellä on jo mm. kaupungin vesialueella siirrytty 60 mm verkkoihin ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Kalastajan näkökulmasta paras asia pyyntikoon kasvattamisessa olisi se, että kilomääräinen kuhasaalis kasvaa merkittävästi. Yli 40 cm pituisten kuhien luontainen kuolevuus on vähäistä ja erittäin todennäköisesti kappalemääräinen kuhasaalis ei juurikaan laske, vaikka saaliskalojen keskikokoa kasvatetaan. Jos kuhan pyyntikoko kasvaa esimerkiksi puoli kiloa, niin jokainen kuha syö elämänsä aikana noin kaksi kiloa enemmän pientä saaliskalaa ennen pyydetyksi tulemista. 

Pyyntikoon kasvattaminen tarkoittaisi myös sitä, että järvessä olisi jatkuvasti kokonainen vuosiluokka enemmän kuhaa kuin nyt. Yhden kuhavuosiluokan lisäys olisi huomattava lisä kuhakannan ravinnonkulutukselle. Kuha on hyvä esimerkki kalastuksensäätelyn merkityksestä, koska sitä kalastetaan paljon. Samat periaatteet pätevät myös yleisemmälle ahvenellekin. Ahvenen osalta alamittojen käyttöönotto ei välttämättä ole mielekästä, mutta pyyntikoko kasvaa jos kalastustehoa lasketaan. Kalastustehoa on helpoin karsia suurista saaliista, joten hyvä periaate on ottaa saalista vain sen verran kuin omaan käyttöön kerralla tarvitsee.

Vastuullisen kalastuksen ohjeet

Nyt avovesikauden koittaessa kannustankin jokaista vapaa-ajankalastajaa noudattamaan vastuullisen kalastuksen periaatteita Vesijärven hyvän tilan saavuttamiseksi:

·       Ota vain sen verran petokalaa (esim. ahven, made, kuha ja hauki) kuin kerralla tarvitset omaan käyttöön. Lopeta kalastus kun tarvittava saalis on saatu, tai vapauta osa saaliista. Opettele vapauttamaan kalat oikeaoppisesti. Pyydyskalastuksessa saaliin määrää voi säädellä vähentämällä pyydysten määrää tai pyyntiaikaa.

·       Ahven: Kalasta kohtuudella, muista että ahven on yksi tärkeimmistä petokaloista. Harvempiin verkkoihin siirtyminen kasvattaa ahventen keskikokoa ja ahvenkantaa.

·       Kuha: Käytä suositusalamittaa 50 cm ja kuhaverkoissa solmuväliä 60 mm.

·       Vapauta suuret kuhat (yli 65 cm) ja suuret hauet (yli 5 kg), koska ne ovat tehokkaita lisääntyjiä ja ne pystyvät syömään suuria särkikaloja, joilla on vähän luontaisia vihollisia.

·       Järvilohi ja -taimen: Lohikaloilla on suuri kasvupotentiaali, ja saaliskaloiksi kannattaa ottaa vain yli 60 cm pituisia rasvaeväleikkauksella merkittyjä kaloja. Istutetut lohikalat syövät tehokkaasti kuoretta ja kalastajilta saatavat lupatulot mahdollistavat lohikalojen istuttamisen. Ehjällä rasvaevällä varustetut luonnonvaraiset kalat ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ottaa saaliiksi.

teksti: Matti Kotakorpi, vesiensuojelusuunnittelija, Lahden ympäristöpalvelut

Järven tärkeä eläinplankton

Vesijärven Enonselän ulapalta on kerätty tietoa eläinplanktonyhteisön rakenteesta viimeisten 30 vuoden ajalta. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä järven ekologisesta tilasta ja arvioida kunnostustoimien kuten hoitokalastuksen vaikutuksia. Planktonäyriäiset eli vesikirput ja hankajalkaiset ovat tärkeää ravintoa kaloille. Kuore ja pienet ahvenet ja särjet syövät käytännössä vain eläinplanktonia. Planktonsyöjäkalat valikoivat saaliikseen suurimpia yksilöitä, joiden vähentyessä pienet äyriäiset runsastuvat. Enonselälle tyypillinen kuorekannan voimakas vaihtelu on dokumentoitu myös eläinplanktonyhteisössä: kun kuoretta on paljon, vesikirppujen yksilökoko on pieni ja päinvastoin.

Yli 20 vuotta sitten Enonselällä tehokalastettiin viiden vuoden aikana miljoona kiloa planktonia syövää kalaa, minkä seurauksena suurikokoisten vesikirppujen osuus planktonyhteisössä kasvoi. Suuret vesikirput laiduntavat tehokkaammin planktonleviä kuin pienet vesikirput. Niinpä niillä oli suuri merkitys Vesijärven veden kirkastumisessa 1990-luvulla ja toki ne vaikuttavat vedenlaatuun edelleenkin. Esimerkiksi kesällä 2015 kuore tuotti Enonselällä vahvan vuosiluokan, joka söi suuret vesikirput. Samaan aikaan vedessä oli myös runsaasti ravinteita, varsinkin fosforia. Heikko eläinplanktonin laidunnus yhdessä suuren ravinnepitoisuuden kanssa johti voimakkaan leväkukinnan syntymiseen.

Eläinplankton on keskeinen lenkki ravintoketjussa, koska se siirtää perustuottajien sitomaa energiaa ylemmille ravintoverkon tasoille kaloihin ja kalansyöjiin, mukaan lukien me ihmiset. Eläinplanktonilla on siis tärkeä strateginen asema järviekosysteemin ravintoverkossa perustuottajien eli kasviplanktonin ja petojen välissä. Vaikka planktoneläimet ovat pieniä, enimmäkseen alle millin mittaisia, niiden biomassa on suuri, joten ne muokkaavat tehokkaasti energian ja aineiden kiertoa järvessä.

Eläinplanktonyhteisön tutkiminen on varsin helppo ja kustannustehokas keino saada tietoa myös kalayhteisön rakenteesta. Vesijärven eläinplanktonseuranta on lisäksi osoittanut, että sillä on keskeinen rooli vedenlaadun säätelijänä. Näin pitkä seuranta-aineisto eläinplanktonyhteisöstä on maailmanlaajuisestikin harvinaislaatuinen. 2000-luvun mittaan ja etenkin viime vuosina kasviplanktonia syövien planktonäyriäisten biomassa on vähentynyt Enonselällä ja sen suhde leväbiomassaan kääntynyt laskusuuntaan. Tilannetta on siis tärkeää seurata ja jatkaa eläinplanktonyhteisön tutkimista, jotta voidaan aiemmin saadun tiedon valossa selittää muutoksia järven tilassa ja arvioida kunnostustoimenpiteitä.

Kirsi Kuoppamäki, Dos., FT

Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus

Enonselkä kuntoon lämmönsäätelyllä?

Enonselän tilaa on pyritty parantamaan rajoittamalla syvänteiden hapen kulumista. Hapellista vettä on pumpattu järven pintakerroksista korvaamaan syvältä kulunut happi. Tarvittava sähkö tulee kuitenkin kalliiksi ja kesällä syvien vesikerrosten lämmetessä hapetuksen teho laskee.

Mahdollisista korvaavista sekoitusmenetelmistä lupaavin on lämmön keruu syvänteistä lämpöpumpuilla. Siinä nykyinen mekaaninen pumppaus korvattaisiin veden tiheyden muutoksen aiheuttamalla sekoittumisella. Kun lämpöä poistetaan neliasteisesta vedestä, se kevenee ja alkaa nousta ylöspäin.

Lämpöpumpulla toteutetussa sekoituksessa ei alusveteen kesällä siirtyisi päällysvedestä yhtä paljoa happea kuin nykyisillä pumpuilla. Tätä kuitenkin kompensoisi noin kymmenen astetta alhaisemmaksi jäävä lämpötila, joka puolittaisi alusveden hapenkulutuksen. Kylmä vesi voisi tarjota suotuisan elinympäristön jopa lohikaloille.

Vedestä otettuna lämpöenergia maksaisi alle puolet suoralla sähköllä tuotetusta. Toisin kuin maalämmössä keruuputkiston ympärillä vesi vaihtuu koko ajan, jolloin lämpötilaero lämmönkeruunesteen ja putkiston pinnan välillä pysyy mahdollisimman suurena ja tuottaa siten parhaan lämmönkeruutehokkuuden. Tosiasiallinen tehokkuus olisi vielä suurempi, sillä lämpöpumpuilla energian siirron molemmat päät olisivat hyödynnettävissä: järvessä jäähdytys hoitaisi sekoituksen ja maalla lämmitys menisi kiinteistöille.

Lämpöpumppusekoitus on tehokkaimmillaan talvella, jolloin myös lämmön tarve on suurin. Kesällä sekä asuntojen jäähdytys että käyttöveden lämmitys voitaisiin valjastaa veden sekoittamiseen.

Enonselässä on talvellakin valtavasti energiaa, joten kokonaisvaltaisin toteutus voisi olla kaukolämpöverkkoon kytkeytyminen. Tässä ei kuitenkaan tarvitsisi lähteä koko järvestä vaan se voitaisiin tehdä vaiheittain yksi syvännealue kerrallaan.

Viiden vuoden kokemus Enonselän sekoitushapetuksesta on tuottanut positiivisia tuloksia ja lämpöpumppuja käyttämällä sen haittapuoliltakin vältytään. Lämmön ja sekoituksen yhteistuotanto olisi sekä Enonselälle että lähiasutukselle ihanteellinen ratkaisu. 

kirjoittaja: Kalevi Salonen

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.