Enonselkä pysynyt kuorevaltaisena

Enonselän koetroolauksen saalista 29. kesäkuuta 2016. Kuva: Mika Vinni.

Välillä jo lähes kadoksissa ollut Enonselän kuorekanta kasvoi poikkeuksellisen suureksi kesällä 2015 ja vuosi sitten ihmettelin tilannetta kirjoituksessani. Kuoreella on suuri merkitys Enonselän ulapan ravintoverkossa. Ylitiheä kanta voi syödä eläinplanktonin niin vähiin, että sinilevät pääsevät runsastumaan. Toisaalta kuore on tärkeä ravintokala petokaloille, etenkin kuhalle ja ahvenelle. Vuosi sitten oli vaikea ennustaa, miten kuorekannan kehitys jatkuu ja minkälaisia vaikutuksia ylitiheä kanta mahdollisesti aiheuttaa.

Enonselän kalastoseurantaa päästiin jatkamaan kesällä 2016. Kaikuluotaukset ja koetroolaukset tehtiin tuttuun tapaan kesä-heinäkuun vaihteessa ja elokuun lopulla. Aineistosta laskettiin ulapan kalamäärä ja lajijakauma. Harvoin ensimmäisten tulosten näkeminen on ollut niin jännittävää kuin viime kesänä. Mitä sitten saatiin selville?

Kuorebiomassa oli laskenut kesän 2015 huippuarvosta, mutta oli edelleen yli kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna, n. 90 kg hehtaarilla (kuva). Keskikesällä kuoreet olivat selvästi normaalia laihempia, mikä viittasi liian tiheään kantaan ravintoresursseihin nähden. Ylitiheä kuorekanta aiheutti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia Enonselän ravintoverkossa. Yksi selvimmistä positiivista vaikutuksista oli se, että kuoreilla herkutelleet ulapan ahvenet olivat selvästi lihavampia kuin aikaisemmin. Negatiivisista vaikutuksista merkittävin oli se, että ylitiheä kuorekanta oli todennäköisesti osasyyllinen viime kesän sinileväkukintoihin. 

Enonselän ulappa-alueen kuorebiomassan kehitys vuosina 2009-2016 elokuun loppupuolella tehtyjen kaikuluotausten ja koetroolausten perusteella. Vuonna 2010 ei tehty seurantaa.

Näyttää ilmeiseltä, että Enonselän tilan ja petokalakantojen tulevaisuus riippuu pitkälti kuorekannan kehityksestä. Kuorekanta taantuu lämpiminä ja voimistuu viileinä kesinä. Toisaalta viime kesän poikkeuksellisen laihat kuoreet viittaavat ympäristön kantokyvyn ylittymiseen. Ehkäpä viime kesinä havaittu n. 100 kg hehtaarilla on jo kuoreen maksimimäärä Enonselällä, eikä kanta voi enää runsastua. Toisaalta jo nykyinen kuorekantakin näyttää pahentavan sinileväongelmaa. Toiseen suuntaan, alaspäin, voi tapahtua suurikin muutos ja vieläpä todella nopeasti.

Hellekesä voi romahduttaa kuorekannan kuukaudessa. Tämäkään ei kuitenkaan olisi kovin hyvä vaihtoehto, koska tällöin ulapan petokalojen ravintotilanne heikkenisi ratkaisevasti. Lisäksi pidempään jatkuva, muutaman peräkkäisen hellekesän aiheuttama kuorekato saattaisi johtaa särkikalojen runsastumiseen ulapalla. Särkikalojen kansoittama ulappa olisi Enonselän tilan kannalta vielä huonompi vaihtoehto kuin tiheä kuorekanta, kuten 1980-luvulla nähtiin. Esimerkiksi särki syö ulapalla ollessaan miltei yksinomaan levää syöviä vesikirppuja, kun kuore käyttää ulapan ravintovaroja huomattavasti monipuolisemmin. Särkikalat eivät myöskään ole petokaloille niin hyvää ravintoa kuin kuore. 

Järven tilan kannalta paras vaihtoehto olisi se, että ulappa pysyisi kuorevaltaisena mutta petokalakannat olisivat niin vahvat, että poikkeuksellisen runsaat kuorevuosiluokat katoaisivat nopeasti petokalojen suihin. Vahvat ja myös suurikokoisia yksilöitä sisältävät petokalakannat pienentäisivät lisäksi särkikalojen runsastumisen riskiä mahdollisen kuorekadon aikaan. Koska tärkein petokalakantoja säätelevä tekijä on kalastus, kaikki Enonselällä kalastavat voivat omalla panoksellaan vaikuttaa järven tilan kehitykseen. Enonselälle asetettujen kalastusrajoitusten ja suositusten noudattaminen onkin erinomaista järven hoitotyötä!

Tutustuthan myös raporttiin Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016.

kirjoittaja:

Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet

Enonselällä poikkeuksellisen paljon kuoretta

Enonselän ulappa-alueen kalat saatiin lopultakin laskettua. Vaikka kaikuluotausaineiston kerääminen on nopeata ja onnistuu parhaimmillaan yhdessä päivässä, on aineiston käsittely usein työlästä. Kaikuluotaustiedostot pitää käydä tarkasti läpi ja tarvittaessa korjata kaikuluotaimen tulkintaa järven pohjan sijainnista sekä poistaa monet muut virhelähteet. Lisäksi pitää määrittää kaikkien vesikerrosten kalalajijakauma ja kalojen kokojakauma koekalastuksen perusteella. Saalisnäytteiden käsittelykin ottaa aikansa. Koetroolauksen perusteella Enonselän ulapan kalasto oli todella voimakkaasti kuorevaltainen: elokuussa 2015 niiden osuus oli peräti yli 99 % kaikista kaloista.

Kaikuluotausten perusteella Enonselän ulapalla oli viime elokuun 21. päivänä noin 167 miljoonaa kuoretta. Tässä tarkastelussa ulappa oli määritelty alueeksi, jolla veden syvyys oli yli 6 metriä ja oletettu, ettei tätä matalammilla alueilla ollut tutkimuspäivänä lainkaan kuoreita. Koska myöskään pohjan lähellä olleet kuoreet eivät tulleet mukaan kaikuluotauslaskentaan, todellisuudessa kuoreita oli vieläkin enemmän.

Elokuun 2015 kuoremäärä oli selvästi suurin, mitä 1990-luvulla alkaneen seurannan aikana on havaittu ja noin viisinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Kuoreen runsauden lisäksi kannan ikäjakauma herätti ihmetystä: 98 % kannasta oli samana vuonna syntyneitä poikasia. Nämä niin kutsutut yksikesäiset kuoreet olivat elokuun lopussa 4-7 cm pituisia ja painoivat keskimäärin 0,7 grammaa.

Kuorekantaa seurataan, koska se on tärkeä tekijä Enonselän ravintoketjussa. Se on tärkeä petokalojen, etenkin kuhan ja ahvenen saaliskala. Eläinplanktonin syöjänä se voi myös vaikuttaa ravintoketjussa alaspäin aina kasviplanktoniin asti. Kuore on viileän veden laji ja sen kanta yleensä taantuu lämpiminä kesinä tai jos esimerkiksi kesäaikainen viileä alusvesi katoaa sekoitushapetuksen seurauksena. Sekoitushapetusta aloitettaessa vuonna 2010 ajateltiin, että kuorekanta tulee taantumaan. Vaikka näin kävikin lämpimän kesän 2010 seurauksena, on sen jälkeinen kehitys ollut yllättävää. Kuorekanta on toipunut ja jopa moninkertaistunut. Kannan vinoutunut ikärakenne ja suuret runsaudenvaihtelut viittaavat kuitenkin siihen, että kanta ei ole tasapainossa. Hyvin suuretkin muutokset ovat lähivuosina mahdollisia. Vielä onkin aivan liian aikaista sanoa, minkälaiseksi Enonselän kuorekanta kehittyy pitkällä aikavälillä.

Varmaa kuitenkin on, että loppukesällä 2015 ulapan petokalojen, kuhan ja ahvenen ravintotilanne oli poikkeuksellisen hyvä. Etenkin pienillä kuoreilla herkutelleet keskikokoiset ahvenet kasvoivat varmasti paljon keskimääräistä paremmin. Tämä saattaa näkyä vapaa-ajankalastajien saalisahventen koon kasvuna ja myös ahventen runsastumisena ulapalla tulevana kesänä. Vai pääsivätkö Enonselän pilkkikalastajat jo nauttimaan hyvistä ahvensaaliista menneenä talvena?

Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet

kuva: Mika Vinni

Järven tärkeä eläinplankton

Vesijärven Enonselän ulapalta on kerätty tietoa eläinplanktonyhteisön rakenteesta viimeisten 30 vuoden ajalta. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä järven ekologisesta tilasta ja arvioida kunnostustoimien kuten hoitokalastuksen vaikutuksia. Planktonäyriäiset eli vesikirput ja hankajalkaiset ovat tärkeää ravintoa kaloille. Kuore ja pienet ahvenet ja särjet syövät käytännössä vain eläinplanktonia. Planktonsyöjäkalat valikoivat saaliikseen suurimpia yksilöitä, joiden vähentyessä pienet äyriäiset runsastuvat. Enonselälle tyypillinen kuorekannan voimakas vaihtelu on dokumentoitu myös eläinplanktonyhteisössä: kun kuoretta on paljon, vesikirppujen yksilökoko on pieni ja päinvastoin.

Yli 20 vuotta sitten Enonselällä tehokalastettiin viiden vuoden aikana miljoona kiloa planktonia syövää kalaa, minkä seurauksena suurikokoisten vesikirppujen osuus planktonyhteisössä kasvoi. Suuret vesikirput laiduntavat tehokkaammin planktonleviä kuin pienet vesikirput. Niinpä niillä oli suuri merkitys Vesijärven veden kirkastumisessa 1990-luvulla ja toki ne vaikuttavat vedenlaatuun edelleenkin. Esimerkiksi kesällä 2015 kuore tuotti Enonselällä vahvan vuosiluokan, joka söi suuret vesikirput. Samaan aikaan vedessä oli myös runsaasti ravinteita, varsinkin fosforia. Heikko eläinplanktonin laidunnus yhdessä suuren ravinnepitoisuuden kanssa johti voimakkaan leväkukinnan syntymiseen.

Eläinplankton on keskeinen lenkki ravintoketjussa, koska se siirtää perustuottajien sitomaa energiaa ylemmille ravintoverkon tasoille kaloihin ja kalansyöjiin, mukaan lukien me ihmiset. Eläinplanktonilla on siis tärkeä strateginen asema järviekosysteemin ravintoverkossa perustuottajien eli kasviplanktonin ja petojen välissä. Vaikka planktoneläimet ovat pieniä, enimmäkseen alle millin mittaisia, niiden biomassa on suuri, joten ne muokkaavat tehokkaasti energian ja aineiden kiertoa järvessä.

Eläinplanktonyhteisön tutkiminen on varsin helppo ja kustannustehokas keino saada tietoa myös kalayhteisön rakenteesta. Vesijärven eläinplanktonseuranta on lisäksi osoittanut, että sillä on keskeinen rooli vedenlaadun säätelijänä. Näin pitkä seuranta-aineisto eläinplanktonyhteisöstä on maailmanlaajuisestikin harvinaislaatuinen. 2000-luvun mittaan ja etenkin viime vuosina kasviplanktonia syövien planktonäyriäisten biomassa on vähentynyt Enonselällä ja sen suhde leväbiomassaan kääntynyt laskusuuntaan. Tilannetta on siis tärkeää seurata ja jatkaa eläinplanktonyhteisön tutkimista, jotta voidaan aiemmin saadun tiedon valossa selittää muutoksia järven tilassa ja arvioida kunnostustoimenpiteitä.

Kirsi Kuoppamäki, Dos., FT

Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus