Enonselällä poikkeuksellisen paljon kuoretta

Enonselän ulappa-alueen kalat saatiin lopultakin laskettua. Vaikka kaikuluotausaineiston kerääminen on nopeata ja onnistuu parhaimmillaan yhdessä päivässä, on aineiston käsittely usein työlästä. Kaikuluotaustiedostot pitää käydä tarkasti läpi ja tarvittaessa korjata kaikuluotaimen tulkintaa järven pohjan sijainnista sekä poistaa monet muut virhelähteet. Lisäksi pitää määrittää kaikkien vesikerrosten kalalajijakauma ja kalojen kokojakauma koekalastuksen perusteella. Saalisnäytteiden käsittelykin ottaa aikansa. Koetroolauksen perusteella Enonselän ulapan kalasto oli todella voimakkaasti kuorevaltainen: elokuussa 2015 niiden osuus oli peräti yli 99 % kaikista kaloista.

Kaikuluotausten perusteella Enonselän ulapalla oli viime elokuun 21. päivänä noin 167 miljoonaa kuoretta. Tässä tarkastelussa ulappa oli määritelty alueeksi, jolla veden syvyys oli yli 6 metriä ja oletettu, ettei tätä matalammilla alueilla ollut tutkimuspäivänä lainkaan kuoreita. Koska myöskään pohjan lähellä olleet kuoreet eivät tulleet mukaan kaikuluotauslaskentaan, todellisuudessa kuoreita oli vieläkin enemmän.

Elokuun 2015 kuoremäärä oli selvästi suurin, mitä 1990-luvulla alkaneen seurannan aikana on havaittu ja noin viisinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Kuoreen runsauden lisäksi kannan ikäjakauma herätti ihmetystä: 98 % kannasta oli samana vuonna syntyneitä poikasia. Nämä niin kutsutut yksikesäiset kuoreet olivat elokuun lopussa 4-7 cm pituisia ja painoivat keskimäärin 0,7 grammaa.

Kuorekantaa seurataan, koska se on tärkeä tekijä Enonselän ravintoketjussa. Se on tärkeä petokalojen, etenkin kuhan ja ahvenen saaliskala. Eläinplanktonin syöjänä se voi myös vaikuttaa ravintoketjussa alaspäin aina kasviplanktoniin asti. Kuore on viileän veden laji ja sen kanta yleensä taantuu lämpiminä kesinä tai jos esimerkiksi kesäaikainen viileä alusvesi katoaa sekoitushapetuksen seurauksena. Sekoitushapetusta aloitettaessa vuonna 2010 ajateltiin, että kuorekanta tulee taantumaan. Vaikka näin kävikin lämpimän kesän 2010 seurauksena, on sen jälkeinen kehitys ollut yllättävää. Kuorekanta on toipunut ja jopa moninkertaistunut. Kannan vinoutunut ikärakenne ja suuret runsaudenvaihtelut viittaavat kuitenkin siihen, että kanta ei ole tasapainossa. Hyvin suuretkin muutokset ovat lähivuosina mahdollisia. Vielä onkin aivan liian aikaista sanoa, minkälaiseksi Enonselän kuorekanta kehittyy pitkällä aikavälillä.

Varmaa kuitenkin on, että loppukesällä 2015 ulapan petokalojen, kuhan ja ahvenen ravintotilanne oli poikkeuksellisen hyvä. Etenkin pienillä kuoreilla herkutelleet keskikokoiset ahvenet kasvoivat varmasti paljon keskimääräistä paremmin. Tämä saattaa näkyä vapaa-ajankalastajien saalisahventen koon kasvuna ja myös ahventen runsastumisena ulapalla tulevana kesänä. Vai pääsivätkö Enonselän pilkkikalastajat jo nauttimaan hyvistä ahvensaaliista menneenä talvena?

Tommi Malinen, tutkija, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet

kuva: Mika Vinni

Hyödynnetään Vesijärven kunnostamisessa petokalojen ilmainen ekosysteemipalvelu!

Kesäöinä kuha nappaa uistimeen. Vesijärvellä on järkevää käyttää suositusalamittaa 50 cm, jolloin parissakin kuhassa on jo reilusti syötävää.

Vesijärven rehevyys näkyy myös kalaston runsautena järvessä. Verkkokoekalastuksen perusteella määritetty kalaston ekologinen tila on vain tyydyttävä. Arvokalojen runsaus on kalastajan kannalta hyvä asia, mutta myös esimerkiksi kuorekanta on runsas, mikä voi lisätä mm. sinileväkukintoja. Kuore ja särkikalat ovat tehokkaita lisääntymään ja niitä harventamaan tarvittaisiin vielä nykyistä enemmän petokaloja. Petokalakantojen vahvistamisessa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja se on luontaisesti lisääntyvien kalalajien osalta ilmainen vesistökunnostusmenetelmä. Jokainen kalastaja voi omilla valinnoillaan vaikuttaa petokalakantojen runsauteen.

Hoitokalastuksella saadaan estettyä särkikalojen runsastuminen, mutta hoitokalastus on kallista ja sen tehostaminen nykytasosta on teknisesti hyvin vaikeaa. Iso osa hoitokalastussaaliista on vaikeasti hyödynnettävää, vaikka esimerkiksi viileän veden aikaan pyydetyille kookkaille särjille on hyvin kysyntää. Särkikalojen keskikoko pienenee tehokkaan hoitokalastuksen myötä, mikä puolestaan parantaa petokalojen mahdollisuuksia saalistaa särkikaloja.

Petokalat putsaavat Vesijärveä

Kotitarve- ja vapaa-ajankalastajat pyytävät tehokkaasti petokaloja Vesijärvellä. Yleisimmät saaliskalat petokaloista ovat kuha, ahven (yli 15 cm ahven on petokala) ja hauki. Kuhaa kalastetaan eniten 50-55 mm verkoilla sekä uistimella. Ahventa pyydetään samoilla verkoilla, sekä vapavälinein. Kuhan alamitta on Vesijärvellä 42 cm, mikä vastaa sitä kokoa, jossa kuha alkaa tarttumaan 50 mm verkkoihin. Nykyinen pyyntikoko tarkoittaa sitä, että kuhat pyydetään Vesijärvellä keskimäärin viidennen kasvukautensa kuluessa.

Petokalakannat tarjoavat ilmaisen ekosysteemipalvelun syömällä mm. kuoretta ja pientä ahventa ja muuttamalla sitä helposti jalostettavaan muotoon esimerkiksi maukkaaksi kuha- tai ahvenfileeksi. Tämän palvelun maksimaaliseksi hyödyntämiseksi täytyy vain mitoittaa kalastus järkeväksi ja korjata satoa sopivassa suhteessa, mikä mahdollistaa petokalojen suuren ravinnonkulutuksen. Järkevästi mitoitettu petokalojen kalastus ei heikennä järven tilaa ja arvokalasaaliinkin mukana järvestä poistuu ravinteita.

Siirry kuhalla 50 sentin alamittaan

Muun muassa kuhan ravinnonkulutuksessa voidaan käyttää nyrkkisääntöä, jonka mukaan kuhan täytyy syödä karkeasti 4 kg pikkukalaa kasvaakseen yhden kilon. Petokalakannan ravinnonkulutus voisi siis kasvaa merkittävästi, mikäli petokalat pyydettäisiin hieman nykyistä suurempina (ja vanhempina). Tutkijoiden suositus kuhan osalta on, että kuhat pyydettäisiin 60 mm verkoilla ja 50 cm alamitalla, jolloin ne olisivat kuudennella tai seitsemännellä kasvukaudellaan. Vesijärvellä on jo mm. kaupungin vesialueella siirrytty 60 mm verkkoihin ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Kalastajan näkökulmasta paras asia pyyntikoon kasvattamisessa olisi se, että kilomääräinen kuhasaalis kasvaa merkittävästi. Yli 40 cm pituisten kuhien luontainen kuolevuus on vähäistä ja erittäin todennäköisesti kappalemääräinen kuhasaalis ei juurikaan laske, vaikka saaliskalojen keskikokoa kasvatetaan. Jos kuhan pyyntikoko kasvaa esimerkiksi puoli kiloa, niin jokainen kuha syö elämänsä aikana noin kaksi kiloa enemmän pientä saaliskalaa ennen pyydetyksi tulemista. 

Pyyntikoon kasvattaminen tarkoittaisi myös sitä, että järvessä olisi jatkuvasti kokonainen vuosiluokka enemmän kuhaa kuin nyt. Yhden kuhavuosiluokan lisäys olisi huomattava lisä kuhakannan ravinnonkulutukselle. Kuha on hyvä esimerkki kalastuksensäätelyn merkityksestä, koska sitä kalastetaan paljon. Samat periaatteet pätevät myös yleisemmälle ahvenellekin. Ahvenen osalta alamittojen käyttöönotto ei välttämättä ole mielekästä, mutta pyyntikoko kasvaa jos kalastustehoa lasketaan. Kalastustehoa on helpoin karsia suurista saaliista, joten hyvä periaate on ottaa saalista vain sen verran kuin omaan käyttöön kerralla tarvitsee.

Vastuullisen kalastuksen ohjeet

Nyt avovesikauden koittaessa kannustankin jokaista vapaa-ajankalastajaa noudattamaan vastuullisen kalastuksen periaatteita Vesijärven hyvän tilan saavuttamiseksi:

·       Ota vain sen verran petokalaa (esim. ahven, made, kuha ja hauki) kuin kerralla tarvitset omaan käyttöön. Lopeta kalastus kun tarvittava saalis on saatu, tai vapauta osa saaliista. Opettele vapauttamaan kalat oikeaoppisesti. Pyydyskalastuksessa saaliin määrää voi säädellä vähentämällä pyydysten määrää tai pyyntiaikaa.

·       Ahven: Kalasta kohtuudella, muista että ahven on yksi tärkeimmistä petokaloista. Harvempiin verkkoihin siirtyminen kasvattaa ahventen keskikokoa ja ahvenkantaa.

·       Kuha: Käytä suositusalamittaa 50 cm ja kuhaverkoissa solmuväliä 60 mm.

·       Vapauta suuret kuhat (yli 65 cm) ja suuret hauet (yli 5 kg), koska ne ovat tehokkaita lisääntyjiä ja ne pystyvät syömään suuria särkikaloja, joilla on vähän luontaisia vihollisia.

·       Järvilohi ja -taimen: Lohikaloilla on suuri kasvupotentiaali, ja saaliskaloiksi kannattaa ottaa vain yli 60 cm pituisia rasvaeväleikkauksella merkittyjä kaloja. Istutetut lohikalat syövät tehokkaasti kuoretta ja kalastajilta saatavat lupatulot mahdollistavat lohikalojen istuttamisen. Ehjällä rasvaevällä varustetut luonnonvaraiset kalat ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ottaa saaliiksi.

teksti: Matti Kotakorpi, vesiensuojelusuunnittelija, Lahden ympäristöpalvelut

Järven tärkeä eläinplankton

Vesijärven Enonselän ulapalta on kerätty tietoa eläinplanktonyhteisön rakenteesta viimeisten 30 vuoden ajalta. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä järven ekologisesta tilasta ja arvioida kunnostustoimien kuten hoitokalastuksen vaikutuksia. Planktonäyriäiset eli vesikirput ja hankajalkaiset ovat tärkeää ravintoa kaloille. Kuore ja pienet ahvenet ja särjet syövät käytännössä vain eläinplanktonia. Planktonsyöjäkalat valikoivat saaliikseen suurimpia yksilöitä, joiden vähentyessä pienet äyriäiset runsastuvat. Enonselälle tyypillinen kuorekannan voimakas vaihtelu on dokumentoitu myös eläinplanktonyhteisössä: kun kuoretta on paljon, vesikirppujen yksilökoko on pieni ja päinvastoin.

Yli 20 vuotta sitten Enonselällä tehokalastettiin viiden vuoden aikana miljoona kiloa planktonia syövää kalaa, minkä seurauksena suurikokoisten vesikirppujen osuus planktonyhteisössä kasvoi. Suuret vesikirput laiduntavat tehokkaammin planktonleviä kuin pienet vesikirput. Niinpä niillä oli suuri merkitys Vesijärven veden kirkastumisessa 1990-luvulla ja toki ne vaikuttavat vedenlaatuun edelleenkin. Esimerkiksi kesällä 2015 kuore tuotti Enonselällä vahvan vuosiluokan, joka söi suuret vesikirput. Samaan aikaan vedessä oli myös runsaasti ravinteita, varsinkin fosforia. Heikko eläinplanktonin laidunnus yhdessä suuren ravinnepitoisuuden kanssa johti voimakkaan leväkukinnan syntymiseen.

Eläinplankton on keskeinen lenkki ravintoketjussa, koska se siirtää perustuottajien sitomaa energiaa ylemmille ravintoverkon tasoille kaloihin ja kalansyöjiin, mukaan lukien me ihmiset. Eläinplanktonilla on siis tärkeä strateginen asema järviekosysteemin ravintoverkossa perustuottajien eli kasviplanktonin ja petojen välissä. Vaikka planktoneläimet ovat pieniä, enimmäkseen alle millin mittaisia, niiden biomassa on suuri, joten ne muokkaavat tehokkaasti energian ja aineiden kiertoa järvessä.

Eläinplanktonyhteisön tutkiminen on varsin helppo ja kustannustehokas keino saada tietoa myös kalayhteisön rakenteesta. Vesijärven eläinplanktonseuranta on lisäksi osoittanut, että sillä on keskeinen rooli vedenlaadun säätelijänä. Näin pitkä seuranta-aineisto eläinplanktonyhteisöstä on maailmanlaajuisestikin harvinaislaatuinen. 2000-luvun mittaan ja etenkin viime vuosina kasviplanktonia syövien planktonäyriäisten biomassa on vähentynyt Enonselällä ja sen suhde leväbiomassaan kääntynyt laskusuuntaan. Tilannetta on siis tärkeää seurata ja jatkaa eläinplanktonyhteisön tutkimista, jotta voidaan aiemmin saadun tiedon valossa selittää muutoksia järven tilassa ja arvioida kunnostustoimenpiteitä.

Kirsi Kuoppamäki, Dos., FT

Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus

Talkoiden konkarit

Paavo Pohjankoski ja Markku Laaksonen pyydystalkoissa

Tammikuiset pyydystalkoot on Vesijärven hoitotoimien vuosittainen startti. Nyt saldona oli kolme avorysää, 80 katiskaa ja 40 pienpetopyydystä. Lisäksi korjattiin hoitokalastusnuottaa ja 15 talkookalastajien rysää sekä valmistettiin näkösyvyyslevyjä. Pyydystalkoissa, niin kuin talkoissa aina, kokoava voima on loistava yhteishenki ja vahva tekemisen meininki.

Paavo Pohjankoski ja Markku Laaksonen ovat niin pyydystalkoiden kuin hoitokalastuksenkin konkareita. Paavo hoitokalastaa 5-6 hengen porukassa Nastolan järvillä, eniten Kymijärvellä, mutta myös osin Vesijärvellä ja Sysmän ja Hartolan järvillä. Markku Laaksonen puolestaan teki jo työnsä puolesta paljon Vesijärven hyväksi, kun hän hoiti Lahden ympäristöpalveluissa kalastuksen valvontaa ja hoitokalastusta. Nyt eläkkeellä työ vesistöjen hyväksi jatkuu harrastuksena. 

Pyydystalkoot pidettiin nyt 24. kerran. Talkoot eivät ole juuri muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Porukkaa on aina riittänyt, välillä jopa liiaksikin asti. Uusia saadaan mukaan perinteisellä puskaradiolla, kun vanhat talkoolaiset levittävät sanaa tuttavillensa. Myös lehti-ilmoitus on toimiva keino saada lisää osanottajia.

- Niin kauan kuin alkuperäisellä talkooporukalla henki pihisee, niin talkoot säilyy! Ihan alussa mukana oli 40–50 miestä, ja suuri osa nykyisistä talkoolaisista on edelleen niitä samoja, kertoo Paavo Pohjankoski.

Pyydystalkoissa on Laaksosenkin mielestä parasta yhteisöllisyyden lisääminen; on hienoa oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Koska yhteishenki on korkealla, talkoolaiset auttelevat toisiaan myös muulloin, pääasiassa kesäisin. 

Kun verrataan Vesijärven tilaa vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen, Markku Laaksonen toteaa järven tilan vakiintuneen ja olevan kohtuullisen hyvä nykyään. Kuhakanta on elinvoimainen, ja petokalojakin on enemmän. Särkeä ja lahnaa puolestaan on onnistuttu vähentämään. Virkistymismahdollisuudet ovat parantuneet ja vesillä harrastaminen on yleistynyt.

Vesijärvellä on monenlaista ehtinyt Laaksoselle sattua ja tapahtua. Kuten nuotta jäi talvella pohjaan kiinni ja irrottaminen oli kova homma, pyydykset repesivätkin. Työ on tekijäänsä opettanut ja talkoissa hommat vain jatkuvat. Onneksi, sillä ilman aktiivisia talkoolaisia moni asia vesistöjen hyväksi jäisi tekemättä! 

Teekkarit särjen asialla

Mitä voi seurata, kun teekkari on vuonna 2013 työharjoittelussa Lahden seudun ympäristöpalveluissa ja syö särkiburgerin Lähiruokapyöräilyn päätepisteessä Vääksyssä?

Vaikka mitä!
Ajatus särkikalojen hyödyntämismahdollisuuksista jää kytemään alitajuntaan. Ympäristöasioiden hallintaa biotuotetekniikka-puolella opiskeleva teekkarimme perehtyy järvien rehevöitymiseen ja kalaston rooliin tässä kehityksessä.

Tammikuussa 2016 teekkarimme, nyt jo tekniikan kandidaatti, aloittaa yrittäjyyssivuaineen. Aalto Ventures Programmissa etsitään myös liikeideoita tai ongelmia, jotka ratkaisemalla voisi synnyttää liiketoimintaa. Ja niin teekkarimme mieleen pompahtaa särki-idea. Hän kokoaa kurssin opiskelijoista ympärilleen motivoituneen tiimin ratkaisemaan ongelmaa.

Paljastetaanpa tässä vaiheessa teekkarimme henkilöllisyys: Hän on Paavo Vallas, vankka Pelicans-fani ja alun perin Hollolasta. Syntyy tiimi Särkifood, jossa ovat Paavo, CEO ja ympäristövastaava, Toni Laitila, tuotantotalouden opiskelija ja markkinointiguru, Balázs Horváth, unkarilainen tietotekniikkavelho ja innokas kotikokki ja Jami Sarnikorpi, koneteekkari, puoliammattilaisvalokuvaaja ja -designeri.

Syntyy ajatus tuotetestauksesta Ravintolapäivänä. 

Aluksi porukka tutustuu hoitokalastukseen Vesijärvellä, ottaa mukaan 20 kg särkeä ja testaa reseptejä. Särkiruoan valmistaminen käsittelemättömistä särjistä on kiinnostavaa, mutta Ravintolapäivää varten liian työlästä. Niinpä JärkiSärki toimittaa teekkareille valmiiksi maustettua, perattua särkeä, jonka ruodot on pehmennetty. JärkiSärjen tuotteita on myytävänä joissakin kaupoissa pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylässä.

Ravintolapäivään tiimi Särkifood valmistaa 130 annosta särkiburgereita, unkarilaista Särki-halászléa ja särki thaipalloja. Särki-ravintola pystytetään keskeiselle paikalle Helsingin Ruttopuistoon. Markkinointi hoidetaan facebook-tapahtuman avulla.

•  Kaikki ruoka meni, ja palaute oli äärimmäisen kannustavaa, kertoo Paavo Vallas.  Erotuimme hyvin selkeästi muista ravintoloista Särki-brändimme ansiosta. Saimme paljon huomiota. Myös ne, jotka eivät maistaneet, jatkoivat positiivisesti naureskellen matkaansa. Tyypillinen kommentti oli ”Vau, en olisi koskaan uskonut, että särjestä voi saada näin hyvää ruokaa”. Erityisesti halászlé ja särkiburgeri sulattivat ihmisten sydämet. Paras esimerkki oli herrasmies, joka oli ollut seitsemän vuotta kasvissyöjä, mutta saapui maistamaan särki thaipallojamme”.

Kipinä on ottanut tulta. Opintoihin liittyvä kurssi loppuu huhtikuussa, mutta Särkifood aikoo jatkaa. Käy katsomassa upeat kuvat annoksista Särki facebook-sivulta 
Ja kun tykkäät sivusta, saat tiedon seuraavasta Särki-ravintolasta!

Viisasta veden käyttöä

Mitä on ”vesiviisas kiertotalous”?  Se kuulostaa ensi kuulemalta melko vaikealta. Kun asiaa lähtee pohti-maan, alkavat termitkin avautua. Vesiviisautta kiertotaloudessa. Veden viisasta käyttöä kaikissa toiminnoissa ja tuotannon kaikissa vaiheissa - kestävää vedenkulutusta.

Pyhäjärvi-instituutti on mukana ”Kohti vesiviisasta kiertotaloutta” -hankkeessa. Hanketta vetää Suomen ympäristökeskus ja mukana ovat Pyhäjärvi-instituutin lisäksi Future Earth Suomi, Ympäristötiedon foorumi, Digipolis, Oulun yliopiston Thule-instituutti, Baltic Sea Action Group, SITRA ja Kaskas Media. Rahoitus hankkeelle tulee Nesslingin säätiöltä.

Pyhäjärviseutu on valittu hankkeen yhdeksi tarkastelualueeksi. Hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, miten kiertotalous ja vesi linkittyvät toisiinsa ja pyritään mallintamaan, pystyttäisiinkö ruoantuotannon vesi- ja kertotaloutta tehostamalla parantamaan vesien tilaa. Hankkeessa pyritään tuomaan ajankohtaista tietoa vesiviisaasta kiertotaloudesta alueen toimijoille. Maaliskuussa järjestetään vesiin ja lannan ravinteiden hyötykäyttöön liittyvät seminaaripäivät, johon on koottu alueen yrityksistä esimerkkejä hyvistä ratkaisuista sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja eri tekniikoista. Toinen seminaaripäivä koskee kokonaan lannan hyötykäyttöä. Lisätietoa seminaarista löytyy esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutin nettisivuilta. Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa mukaan!

Kiertotaloudella tarkoitetaan kaikkien materiaalien kierrättämistä ja uudelleen käyttämistä. Pyhäjärven ja muiden vesistöjen kannalta on tärkeää kierrättää ja hyödyntää ravinteet niin tehokkaasti, ettei niitä huuhtoudu vesiin liikaa. Vesissä ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä, mikä näkyy esimerkiksi vesikasvillisuuden ja levien runsastumisena. Toisaalta on tiedossa, että maaperästä louhittava fosfori tulee loppumaan lähivuosikymmeninä, joten siksikin meidän tulisi kierrättää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti. On tuhlausta päästää ravinteita ja eloperäistä ainesta pelloilta, metsistä ja soilta valuvien vesien ja jätevesien mukana vesistöihin. Uusia innovaatioita tarvitaan. Peltojen kasvukuntoon vaikuttamalla esimerkiksi parantamalla maan rakennetta, lisäämällä orgaanisen aineen määrää ja oikealla lannoituksella, parannetaan satoisuutta ja maaperän vesitaloutta. Samalla vaikutetaan myös ravinteiden kulkeutumiseen valumavesien mukana. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä ovat myös ravinteiden talteenotto jäte- ja valumavesistä, lietteiden hyödyntäminen, kompostoivien käymälöiden ja kuivakäymälöiden käyttö ja suuremmassa mittakaavassa kasvistuotannossa syntyvien jätevesien (joissa ei haitta-aineita eikä hygieniaongelmia) kierrättäminen esim. kasteluvetenä.

Vesiviisaus on oikeastaan aika hieno sana. Se liittyy teollisuuteen, alkutuotantoon, kalastukseen ja järvika-lan käyttöön, puhtaan veden kaikenlaiseen hyödyntämiseen ja veden puhdistamiseen. Termin alle piiloutuu myös moni Pyhäjärveä koskettava teema. Vesiviisautta on kuormituksen vähentäminen jo ennen vesistöön pääsyä. Se on vesistöjen viisasta käyttöä, niin että myös tulevilla sukupolvilla on vettä käytettäväkseen. Se kertoo meidän, luonnonvesien ja pohjavesien käyttäjien, viisauden tarpeesta.

Kohti vesiviisasta kiertotaloutta on hieno tavoite. Se on myös iso kokonaisuus. Suuri osa kiertotalouden vesiviisaudesta liittyy säädöksiin ja lainsäädäntöön. Vesiviisas -hankkeessa selvitetäänkin mahdollisia lainsäädännöllisiä rajoitteita vesiviisaan kiertotalouden toteuttamiselle ja pyritään vaikuttamaan niihin. Iso osa siitä on myös uuden ja uudemman teknologian hyödyntämistä. Se on myös uusien teknisten ratkaisujen kehittämistä ja keksimistä. Onneksemme meidänkin alueeltamme löytyy vastuullisia päättäjiä, tuottajia ja yrityksiä, jotka haluavat kehittää toimintaansa vesiviisaaseen suuntaan ja etsivät ja löytävät keinoja sivuvirtojen hyödyntämiseen ja kiertotalouden kehittämiseen. Toivottavasti sääntely pysyy kehityksen mukana ja kannustaa vesiviisaaseen kiertotalouteen.

"Elintarviketjun kiertotalous" ja "Lannan ravinteet kiertoon" -seminaarien ohjelmat löydät täältä. Ilmoittautuminen seminaareihin on 3.3. mennessä tämän linkin kautta. Lämpimästi tervetuloa!

Juttu on osa Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa. Koko juttusarja on luettavissa täältä. Juttu julkaistiin myös Pyhäjärvi-instituutin blogissa "Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t"

Viheralueet ovat kestävin keino hulevesien vähentämiseksi

Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen kirjoitti blogissaan Vesijärven Enonselän suuresta, valuma-alueelta peräisin olevasta kuormituksesta ja totesi Lahden kaupungin hulevesien olevan merkittävä järveä kuormittava fosforin lähde.  Helsingin yliopistossa Ympäristötieteiden laitoksella (Lahden ympäristökampus) tekemissämme sangen pitkäaikaisissa tutkimuksissa olemme selvittäneet fosforin lisäksi lukuisten muiden kaupunkiperäisten haitta-aineiden muodostumista ja päätymistä Enonselälle  Tutkimuksen päätavoitteena on valaista sitä, miten erilainen maankäyttö ja sen intensiteetti vaikuttavat hulevesien muodostumiseen ja niiden mukana poistuvien haitta-aineiden määrään. Selvitämme mm. mikä rooli kaupunkien viheralueilla – joilla on runsaasti vettä imevää pintaa – on huleveden määrään (siis kaupunkitulvien todennäköisyyteen) ja laatuun (esimerkiksi Vesijärven tilaan ja virkistysarvoon). Maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen tarkkoja ja pitkäkestoisia hulevesimittauksia suoritamme Kilpiäisissä (lievä maankäyttö), Paavolassa (kohtalainen/runsas maankäyttö) ja Sepon- ja Kauppakadun valuma-alueella (intensiivinen maankäyttö). Lähes luonnontilaisena verrokkialueena toimii Alasenjärven länsirannalla oleva Kytölän metsäalue.

Tutkimuksemme ovat kiistatta osoittaneet kaupungistumisen merkittävän vaikutuksen hulevesinä vesistöihin poistuvien haitta-aineiden määrään. Ydinkeskustasta, jossa viheralueiden määrä on vähäinen, hulevesien mukana poistuu vuoden aikana noin 60 tonnia kiintoainesta neliökilometriä kohden laskettuna. Vastaava luku typelle on 300 kg ja fosforille 70 kg.  Paitsi kiintoainesta ja ravinteita kaupunkialueilta poistuu hulevesien matkassa myös myrkyllisiä metalleja. Keskusta-alueilta syntyvän ja Enonselkään poistuvan sinkin (Zn) vuosittainen määrä on yli 50 kg, ja kuparin (Cu), kromin (Cr), nikkelin (Ni) ja lyijyn (Pb) poistumat lasketaan nekin useissa kiloissa neliökilometriä kohti laskettuna.  Runsaammin viheralueita sisältäviltä taajamavaluma-alueilta fosforin, raskasmetallien ja kiintoaineen poistumat ovat keskimäärin vain noin viidennes siitä mitä kaupunkikeskustat sisuksistaan sylkevät.

Tuloksiemme valossa viheralueet huomioivalla kaupunkisuunnittelulla on ratkaiseva rooli paitsi meidän maakrapujen myös veden viljan hyvinvoinnille. Nykytiedon mukaan hulevedet tulisi hoitaa hallitusti siellä missä ne saavat alkunsa: itse valuma-alueella.  Tiiviisti rakennetuilla alueilla tämä voi olla haasteellista, jolloin vaihtoehtona voi olla hiljattain esitetty kokoomaputki, joka johtaisi keskusta-alueen hulevedet kosteikkoviivytyksen jälkeen Porvoonjokeen.  Veden luonnolliseen kiertoon pyrkivät ratkaisut ovat, kuten Lahden hulevesiohjelmassakin todetaan, kuitenkin paitsi edullisin myös ympäristön hyvinvoinnin kannalta kestävin ratkaisu. 

Heikki Setälä, kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori ja Marjo Valtanen, FT 

Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.