Niittojäte silppuuntui mainiosti peltoon

Vesikasvien niiton organisoinnin yksi pullonkaula ovat niittojätekasat. Yksi käsittelyvaihtoehto on niiden levittäminen peltoon.

Yhteisillä aalloilla -hanke kokeili sekä kohtalaisen tuoreen että ylivuotisen niittojätteen levitystä peltoon Nastolan Uudessakylässä.

Kymijärven vuoden 2015 ja Sylvojärven vuoden 2016 kesäniittojen kaisla- ja järviruokokasoja kuormattiin traktorin peräkärryyn säilörehun irrotukseen tarkoitetulla etukuormaajasovitteisella talikolla. Levitys tehtiin lähinnä kuivalannan levitykseen tarkoitetulla Apollo 11-tarkkuuslevittimellä. Apollossa vaakakelat pudottavat massan vielä kahdelle pyörivälle lautaselle, jotka levittävät niittomassan peltoon.

Ylivuotinen niittomassa katosi levitettäessä liki näkymättömiin sängellä olevaan peltoon. Sen sijaan vain noin kuukautta aiemmin niitetty tukkosi sitkeänä materiaalina vaakakeloja ja levitys oli hidasta ja hankalaa. Pelloilleen massaa levittänyt maatalousyrittäjä Kari Känkänen totesi, että tuorekin niittomassa saadaan levitettyä, jos sen päälle kuormataan esimerkiksi karjanlantaa, joka painavana estää materiaalin kertymisen keloille. Maatilojen kannalta kätevintä olisi, jos niittomassoille löytyisi aumauspaikka pellon läheltä. Viljelijä voisi levittää ne joko seuraavana keväänä tai syksynä.

Varsinais-Suomessa selvitetään monivuotisella Ruokopelto-hankkeella peltolevityksen tekniikkaa ja vaikutusta peltomaan rakenteeseen. Yhteisillä aalloilla -viestintähankkeessa edistetään ja osin kokeillaan paikallisesti erilaisia niittojätteen käyttötapoja paikallisten ratkaisujen löytämiseksi.

Jos kiinnostuit ottamaan jatkossa niittojätettä levitykseen tai sinulla olisi sille muuta käyttöä, esim. kuivikkeena tai katteena, niin ota yhteyttä irma.peltola(a)vesijarvi.fi. Hankkeessa on mahdollista toteuttaa vielä jokin pilotointi.

Lue kokeilun raportti tästä!

Lue lisää aihepiiristä:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Ruokopelto/Ruovikoiden_ravinteet_peltoon__maan_rake(32928)
ja
http://www.ymparisto.fi/ruoko

B2B myynnistä varainhankintaan

Ajatus Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiössä toimimisesta syntyi alun perin vuonna 2013, kun Vesijärvisäätiö haki myyntipäällikköä. Tällöin asiat eivät kuitenkaan loksahtaneet ja paikka jäi minulta saamatta. Sain kuitenkin toisen mahdollisuuden maaliskuussa 2016, jolloin pääsin aloittamaan Vesijärvisäätiön yhteyspäällikkönä. Ennen tehtävässä aloittamista aprikoin sitä pitkään. Toimialana varainhankinta oli minulle täysin uutta. Rehellisesti sanottuna pelkäsin hyppyä tuntemattomaan. Aikaisemmin olin toiminut myynnillisissä tehtävissä mm. Nokian, F-Securen ja American Expressin palveluksessa. Miten voisin onnistua tänä taloudellisesti vaikeana aikana täysin uudella toimialalla? Kuitenkin ajatus oli niin kiehtova erilaisuutensa vuoksi, että päätin lähteä yrittämään.

Lapsena kävimme perheeni kanssa Jyväskylästä veneillen Vesijärvellä. Muistan isäni sanoneen Päijänteellä ennen Vääksyn kanavaa, ettei tulla viipymään Vesijärven puolella pitkään sillä Lahdessa vesi ei ole puhdasta.

Nyt lokakuuta 2016 elettäessä olen toiminut säätiössä 7 kuukautta. Tämä aika on ollut täysin poikkeavaa mistään aikaisemmin kokemastani. Olen keskustellut kaikkien nykyisten yritystukijoidemme kanssa ja kuullut heidän ajatuksiaan, miksi ovat toiminnassa mukana. Uskomatonta sitoutumista yhteisen hyvän saavuttamiseksi! Nyt olen oppinut, että aikaisemmin ei ollut tietoa tai käsitystä siitä mitä jätevesien laskemisella järveen aiheutetaan. Vesijärvi oli tästä syystä pitkään erittäin likainen. Tietoisuuden myötä ihmiset ovat ymmärtäneet ettei näin voi toimia, eikä jätevesiä ole enää laskettu järveen. Kuitenkin tätä tehtiin systemaattisesti niin pitkään, ettei puhdistuminen tapahdu hetkessä. Tarvitaan ihmisen apua järven toipumiseksi. Lähes 10 vuotta on Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö tehnyt työtä puhdistaakseen järven. Tuloksia on syntynyt, järven tila on parantunut selkeästi, vaikkei se vielä hyvä olekaan. Vielä tarvitaan apuja, jotta järvi jatkaa toipumistaan omillaan.

Miksi mennyt 7 kuukautta on ollut niin poikkeuksellista? Olen saanut huomata millaisen paikallisaarteen omaamme. On ollut epätodellisen hienoa kuulla miten tärkeä järven hyvinvointi on niin monelle paikalliselle ja täällä vierailevalle. Olen päässyt edustamaan Vesijärvisäätiötä useisiin eri tilaisuuksiin mm. Lahden Messut, Vesijärvi-viikko, Splash Watergames festival, Ympäristökylä. Halu auttaa ja toimia Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön kanssa yhteistyössä järven hyväksi on jotain poikkeuksellista. Tänä päivänä löytyy vielä epäitsekkyyttä, halua auttaa ja toimia yhteisen edun saavuttamiseksi. Haluan esittää kiitokseni jokaiselle Vesijärvisäätiön yritystukijalle ja Vesijärvi-kummille! Ilman teitä järven tila ei olisi niin hyvä kuin se tänä päivänä on! Ilman teitä Vesijärvi tai muut paikalliset järvet eivät olisi niin houkuttelevia, kuin ne nyt ovat.

Tapahtumiin, joihin olen osallistunut Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiötä edustaen, olen pyrkinyt luomaan ohjelmaa, joka herättäisi mielenkiintoa. Ihmiset ovat tiedonhaluisia, joten tiedonjano tulee tyydyttää antamalla riittävästi tietoa järven tilasta, sen tulevaisuudesta ja historiasta. Tapahtumissa mielenkiintoa herättää usein osallistuminen. Se, että pääsee itse tekemään jotain. Veden tuominen useisiin tilaisuuksiin ei ole toteutettavissa, joten ideoin jotain muuta. Arvanmyyntiä Vesijärven hyväksi ja tähän liitettyä kalanheittoa koriin. Mikä onkin osoittautunut erittäin innostavaksi! Ihmiset tulevat innolla ostamaan arpoja ja heittämään kalaa koriin. Eräs vanhempi rouva kommentoi ettei ole koskaan millään messuilla nähnyt mitään vastaavaa aktiviteettia, ja heitti kalaa koriin hyvin innoissaan.

Haluan vielä sanoa, että jokainen yritystukija niin kuin yksityinen Vesijärvi-kummi on Vesijärvelle erittäin tärkeä. Ilman teitä olisi Vesijärvemme ja muiden alueen järvien palauttaminen puhtaiksi järviksi mahdotonta! Nöyrimmät kiitokseni <3 Rakennetaan meille kaikille ja tuleville sukupolville mahdollisuus nauttia omasta paikallisaarteestamme monipuolisesti!

Jos Sinä haluat toimia Vesijärven hyväksi, ota toki yhteyttä!

kirjoittanut:

Anu Isojärvi

Vesijärvisäätiön yhteyspäällikkö

anu.isojarvi(a)vesijarvi.fi

Raumanmeren väkeä - Selkämeren kansallispuiston ystävien toimintaa Selkämeren hyväksi

Selkämeren kansallispuiston ystävät -yhdistys tekee toiminnallaan tunnetuksi kansallispuistoa ja Selkämeren aluetta sekä edistää kansallispuistoon liittyvää monipuolista vapaaehtoistoimintaa. Yhdistyksellä on käynnissä Raumanmeren väkeä -hanke, jossa kehitetään ja kokeillaan käytännössä Selkämerta ja kansallispuiston luontoa tutuiksi tekeviä toimintapaketteja. Esimerkiksi syyskuun lopulla järjestettiin kenttäretken muodossa Kylmäpihlajassa yleisötilaisuus, jonka aiheina olivat merensuojelu, luonnonkalat ja kalastus.

Raumalla, Selkämeren kansallispuiston kampanjointikaupungissa, nähtiin jo 1990-luvun lopulla, että kalastus kuuluu kansallispuistoon. Vuonna 2011 kalastus ympättiin kansallispuiston perustamislakiin oikein ponnekkaasti. Avainsanoja ovat mm. vedenalaisluonto, sen eliölajien ja elinympäristöjen suojelu sekä ympäristömuutosten seuranta. Puiston yhtenä tavoitteena on turvata ammattikalastuksen säilymistä elinvoimaisena. Keinoina ovat luonnonkalakantojen suojelu ja elvyttäminen sekä kalastukselle haitallisten eläinkantojen sääntely.

Nyt Selkämeren kansallispuisto on perustettu ja Rauman kaupungin omistamat 2500 hehtaaria ovat osa sitä. Lisäksi toistatuhatta hehtaaria Rauman saaristoa on liitetty kokonaispakettiin omilla suojelupäätöksillään. On perusteltua uusinkin tavoin nostaa merensuojelun, luonnonkalakantojen ja kalastuksen aiheita pintaan ja suunnata katseet pintaa syvemmälle.

Yleisötilaisuus vesibussissa

Nelisenkymmentä ihmistä, sen verran mitä nyt vesibussin sisätiloihin mahtui, paneutui 26.9.2016 Rauman edustan eli nykylaajuisen Raumanmeren kysymyksiin Kylmäpihlajaan suuntautuneen retken ohessa. Tämäkin sinänsä pieni tilaisuus on ihmisten osallisuutta isossa asiassa. Yleisön joukosta kuultiin tällä kertaa varteen otettavaa havaintotietoa hylkeistä ja silakan kudusta Rauman edustalla.

Kumppanina Pyhäjärvi-instituutti

Selkämeren kansallispuiston ystäväyhdistyksen Raumanmeren väkeä -hankkeessa on kumppanina Pyhäjärvi-instituutti. Pyhäjärvi-instituutti on tehnyt vesiensuojelutyötä Pyhäjärvellä. Tuloksia näyttää syntyneen. Siellä toimintaperiaatteena on ollut laaja ja tavoitteellinen yhteistyö. Pyhäjärvi-instituutilla on asiantuntemusta myös Selkämereltä.

Aiemman työhistoriani aikana näin läheltä Rauman kaupungin ympäristönsuojeluyksikön meriasiantuntemuksen. Siellä ympäristönsuojelupäällikkö tuntee hyvin vedenalaismaailmaa ja tarkastusmestari on erikoistunut kalastusasioihin. Voimavara tuli näkyviin juuri tehdyllä vesibussiretkelläkin.

Olisi luonnikasta sijoittaa Selkämeren uutta tiivistä, määrätietoista meritukimusta Raumalle. Sellaista tutkimusta, joka palvelee Selkämeren kansallispuiston perustamistarkoitusta ja jossa seudun asiantuntemus on käytössä.

Selkämeren kansallispuiston ystävät: http://www.selkamerenystavat.fi/joomla/

Jutun on kirjoittanut Juhani Korpinen, joka toimii vapaaehtoistyöntekijänä Selkämeren kansallispuiston ystävät -yhdistyksessä ja Raumanmeren väkeä -hankkeessa. Juttu on julkaistu myös Pyhäjärvi-instituutin blogissa "Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t"

Melkein aina järvellä

kuva: JS Suomi/Juha Tuomi

Esa Huhtasella ei taida olla kahta samanlaista työpäivää, sillä monenlaisia tehtäviä vesien hoito ja seuranta Lahden seudulla tarjoaa. Tukikohtana hänellä on Niemen sataman halli, jossa on venettä, rysää, nuottaa, nuottauslauttaa, työkaluja, välineitä vesinäytteiden ottamiseen ja kaikenlaista muuta.

Tammikuussa on pyydystalkoot, joissa korjataan talkoolaisten kanssa hoitokalastuspyydyksiä ja tehdään uusia. Jäätilanteen salliessa  hoitokalastetaan myös talvella. Rospuuttoaikaan huolletaan ja kunnostetaan koneita ja laitteita kesäkautta varten. Kun jäät ovat lähteneet, viedään mittauslautat paikoilleen. Niillä vieraillaan kaksi kertaa viikossa koko kesä, koska anturit vaativat puhdistamista toimiakseen oikein. Automaattisilla mittausasemilla käydään myös 10 päivän välein. Lahden pienemmiltä järviltä ja valituilta ojilta haetaan vesinäytteet keväin ja syksyin. Avovesikaudella hoitokalastetaan noin juhannukseen saakka. Vesikasvien niittoa tehdään elo-syyskuussa ja hoitokalastusta jatketaan taas syys-lokakuun ajan.

Säiden mukaan mennään

Paitsi vuodenaikojen, työ rytmittyy myös sään mukaan. 

- Jos tuulen voimakkuus on 5 metriä sekunnissa, niin järvelle ei mennä, vaikka olisi suunnitellut, sanoo Huhtanen.

Esa Huhtanen pitää siitä, että työ on kokonaisvaltaista ja vaihtelevaa. Järven tilaa voi seurata pitkäjänteisesti ja eri näkökulmista. Kun on sovittu kaupungin asiantuntijoiden kanssa, mitä tehdään, voi työt järjestää itsenäisesti.

Huhtanen on usein mukana myös järvien kalastoa kartoittavissa koekalastuksissa. Välillä viedään joku tutkija tai valokuvaaja järvelle, tai venäläisiä opiskelijoita tulee tutustumaan Vesijärven hoitoon.

Järvellä ei liikuta yksin jo turvallisuussyistä. Pääosa töistä vaatii myös useamman henkilön työpanosta.

- Veneen pitää pysyä paikallaan, kun otetaan vesinäytettä, vaikka muuten siinä pärjäisi yksikin.

Työkaveri Peetu Paen lisäksi Niemen hallilla on osaavaa talkooporukkaa, sellainen 4-6 vanhemman herran ryhmä, jossa on mm. Esa Huhtasen edeltäjä.

Talkoolaisena Esakin näihin hommiin aluksi tuli. Silloinen levyseppä-koneistaja lähti keväällä 2009 ajankulukseen nuottahommiin Vesijärvelle, kun leipätyössä oli lomautusjakso.

- Ei silloin arvannut, että siitä seuraa siirtyminen kokonaan vesienhoitoalalle, naurahtaa Huhtanen.

Sedimentaatiomittausta Enonselällä

Vuoden 2016 sedimentaatiomittaukset Enonselällä aloitettiin 10. toukokuuta. Sedimentaatio- ja pintasedimenttinäytteitä kerätään noin kahden viikon välein sekä syvänteillä että matalilla alueilla avovesikauden ajan (kuva 1). Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sedimentoituvan aineksen määrän ja laadun vaihtelua kasvukauden aikana.

Yksi tärkeä tavoite on myös tutkia käynnissä olevan ilmastuskunnostuksen mahdollisia vaikutuksia laskeutuvan materiaalin määrään ja laatuun. Laskeutuvasta aineksesta tullaan määrittämään hiili-, typpi- ja fosforipitoisuudet ja näitä tuloksia tullaan vertaamaan vuosien 2009 (ei ilmastusta), 2010 ja 2011 (ilmastuksen kaksi ensimmäistä vuotta) tuloksiin.

Projektin johtajana toimii professori Jukka Horppila ja toteuttajina Juha Niemistö (yliopistotutkija) sekä Soila Silvonen (maisteriopiskelija, akvaattiset tieteet) Helsingin yliopiston Ympäristötieteen laitokselta. Soila tekee kerätystä aineistosta pro gradu -tutkielmansa.

Kuva 1. Sedimentaatio- ja pintasedimenttinäytteenoton pisteet 1-4 Enonselällä. 

Pintasedimentin näytteenottoa.

Virojoki talkoovoimin kuntoon!

Hollolan Virojoki laskee Matjärvestä Vesijärven Lahdenpohjaan, Laitialanselälle. Pudotuskorkeutta on matkalla yhteensä 13 metriä ja joen virtaama vaihtelee pääsääntöisesti välillä 50-370 l/s. Kuten niin moni muukin suomalainen joki, oli sitten iso tai pieni, myös Virojoki on aikanaan perattu. Sen uomaa on kavennettu ja suoristettu sekä kivet poistettu uoman rannoille pois virtaavan veden tieltä. Tavoitteena on silloin ollut arvatenkin tukinuiton helpottaminen, mutta tukkirekkojen ja metsäautoteiden yleistyttyä ei jokea ole tähän tarpeeseen käytetty enää miesmuistiin.

Vesirakentaminen, kuten joen perkaaminen köyhdyttää virtavesiluontoa, tekee siitä aiempaa yksipuolisemman ja heikkotuottoisemman. Kivettömässä ja yksitoikkoisessa virrassa elää vain muutamia lajeja, eikä se anna suojaa saati riittävästi ravintoa suuremmille eliöille kuten kaloille. Erityisesti vesirakentamisen vaikutuksista kärsivät vaateliaat lajit, kuten taimen, jonka monimutkainen elinkierto lisää sen haavoittuvuutta entisestään.

Joitakin vuosia sitten Virojoelle laadittiin kunnostussuunnitelma, jota lähdettiin tarkistamaan Päijät-Hämeen Kalatalouskeskuksen toimesta vuonna 2013. Virojoesta päätettiin kunnostaa alimmat puoli kilometriä, lukuun ottamatta viimeistä noin 100 metriä. Siellä vesi virtaa pehmeässä peltomaassa, jossa uoma muuttaa muotoaan lähes vuosittain.

Keväällä 2014 valitulla kunnostusalueella tehtiin erilaisia uomamittauksia, joiden perusteella lähdettiin rakentamaan yksityiskohtaisempaa kunnostussuunnitelmaa joen virtavesiluonnon monipuolistamiseksi sekä tiettyjen kohtien suojelemiseksi äärevöityneen sadannan ja virtaamavaihtelujen aiheuttamaa eroosiota vastaan.

Vuoden 2015 syksyllä paikalle tuotiin pitkälle toistasataa kuutiota erikokoista kiviainesta. Isoimmat olivat yli metrinkin halkaisijaltaan olevia pulterikiviä, pienimmät puolestaan 16-32 mm puolipyöreitä kiviä, jota käytetään kutusorana taimenelle. Samana syksynä aloitettiin myös kaivinkonetyöt, sekä järjestettiin 10. lokakuuta ensimmäinen talkookunnostus. Valitun kunnostusalueen ylimmät 100 metriä kunnostettiin kiveämällä, sorastamalla sekä leventämällä uomaa ja lisäämällä sen syvyysvaihtelua.

Talven aikana syksyllä kunnostetulle alueelle istutettiin taimenen mätiä ns. mätirasioiden avulla, tavoitteena kotiuttaa taimen takaisin Virojokeen. Kevättalven hankien vielä kantaessa syksyllä paikalle tuodut kivet siirrettiin telakoneen avulla uoman varrelle. Kiviä varten oli valittu joen penkalta muutamia paikkoja, joista ne olisi kesän korvalla helpompi siirtää uomaan käsivoimin.

Keväällä kaivinkone oli vielä apuna tulvasuojelutoimenpiteiden loppuunsaattamisessa, jonka jälkeen päästiin loppuosakin uomasta kunnostamaan käsityönä. Kohteessa järjestettiin toukokuun alussa kolme eri käsikunnostustapahtumaa, joista kaksi ensimmäistä toimivat osana Salpauksen ympäristö- ja luontoalan opiskelijoiden opintoja. Kolmas, ns. talkookunnostuspäivä pidettiin lauantaina 12. toukokuuta.

Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus oli saanut käsikunnostuksiin avukseen Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen aktiivit Juha Niemen ja Sampo Vainion, sekä Lahden ympäristöpalvelujen Matti Kotakorven, joiden asiantuntevalla opastuksella opiskelijat ja talkoolaiset saivat aikaan mahtavaa jälkeä.

kirjoittaja: Ilkka Vesikko, Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus

Tom Jilbert: Ensimmäinen Vesijärvi-blogini

Oikein kiva kirjoittaa ensimmäinen blogini Vesijärvestä!

Aloitin vuoden alussa työni Helsingin Yliopiston Vesijärvi-apulaisprofessorina. Ehkä luit Vili Uuskallion maaliskuussa Etelä Suomen Sanomissa julkaistun jutun minun nimityksestä (alla luminen kuva artikkelista, tuntuu olevan jo jokin aika sitten!). Olen kaksi vuotta Suomessa asunut brittiläinen tutkija.

 Kuva: Markus Sommers

Alani on niin sanottu ”biogeokemia”, joka tarkoittaa, että olen kiinnostunut siitä, miten kemialliset alkuaineet kiertävät ympäristössä. Tämä on tärkeä aihe Vesijärven tutkimuksessa, koska järven veden laatu riippuu kovasti sen kemiasta.

Työni neljä ensimmäistä kuukautta ovat olleet kiireistä, mutta jännittävää aikaa. Pidin esityksiä Niemen kampuksella ja Lammin biologisella asemalla ja keskustelin tutkimussuunnitelmista muiden Vesijärvi-tutkijoiden kanssa Vesijärvisäätiön toimistossa. Lisäksi järjestin istuntoa EGU-kongressissa Wienissä (toinen kuva). Kansainväliset toiminnat ovat tärkeä osa tehtävästäni.   

Olen erikoistunut sedimenttitutkimukseen, eli mutatutkimukseen. Jotkut ihmiset pitävät mutaa likaisena ja ei-kiinnostavana. Olen samaa mieltä ensimmäisestä, mutta en toisesta! Olen tutkinut sedimentin kemiaa monessa ympäristössä, muun muassa Itämerellä Suomen tutkimuslaiva Arandalta käsin (kolmas kuva).

Sedimentti esittää erittäin tärkeää roolia biogeokemiallisissa kierroissa, sekä Vesijärvessä että muissa järvissä ja meressä. Kun sedimenttiä kertyy järven pohjalle, kaikenlaiset luonnolliset kemialliset reaktiot sattuvat mudassa. Nämä reaktiot vaikuttavat sitten järven kemialliseen tilaan, koska kemialliset aineet voivat virrata sekä sedimenttiin että sedimentistä pois.

Yksi tärkeimmistä aineista järven vedessä on fosfori, jonka pitoisuus vaikuttaa koko ravintoverkkoon. Sen vuoksi yksi ensisijaisimmista tutkimustavoitteistani on ymmärtää Vesijärven fosforikiertoa, ja erityisesti sedimenttien vaikutusta siihen. Tehdäkseni sen, järjestän yhteistöitä vakiintuneiden Vesijärvi-tutkimusryhmien kanssa, muun muassa Lahden kaupungin ympäristöpalveluista ja Turun yliopistosta.

Toukokuun lopussa tulemme ottamaan ensimmäiset sedimenttinäytteet Vesijärvestä. Kenttätyötiimissämme on minun lisäksi Sami Jokinen (jatko-opiskelija, Turun yliopisto) ja Anni Jylhä-Vuorio (opiskelija-avustaja, Helsingin yliopisto). Tässä he ovat!