Talkoiden konkarit

Paavo Pohjankoski ja Markku Laaksonen pyydystalkoissa

Tammikuiset pyydystalkoot on Vesijärven hoitotoimien vuosittainen startti. Nyt saldona oli kolme avorysää, 80 katiskaa ja 40 pienpetopyydystä. Lisäksi korjattiin hoitokalastusnuottaa ja 15 talkookalastajien rysää sekä valmistettiin näkösyvyyslevyjä. Pyydystalkoissa, niin kuin talkoissa aina, kokoava voima on loistava yhteishenki ja vahva tekemisen meininki.

Paavo Pohjankoski ja Markku Laaksonen ovat niin pyydystalkoiden kuin hoitokalastuksenkin konkareita. Paavo hoitokalastaa 5-6 hengen porukassa Nastolan järvillä, eniten Kymijärvellä, mutta myös osin Vesijärvellä ja Sysmän ja Hartolan järvillä. Markku Laaksonen puolestaan teki jo työnsä puolesta paljon Vesijärven hyväksi, kun hän hoiti Lahden ympäristöpalveluissa kalastuksen valvontaa ja hoitokalastusta. Nyt eläkkeellä työ vesistöjen hyväksi jatkuu harrastuksena. 

Pyydystalkoot pidettiin nyt 24. kerran. Talkoot eivät ole juuri muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Porukkaa on aina riittänyt, välillä jopa liiaksikin asti. Uusia saadaan mukaan perinteisellä puskaradiolla, kun vanhat talkoolaiset levittävät sanaa tuttavillensa. Myös lehti-ilmoitus on toimiva keino saada lisää osanottajia.

- Niin kauan kuin alkuperäisellä talkooporukalla henki pihisee, niin talkoot säilyy! Ihan alussa mukana oli 40–50 miestä, ja suuri osa nykyisistä talkoolaisista on edelleen niitä samoja, kertoo Paavo Pohjankoski.

Pyydystalkoissa on Laaksosenkin mielestä parasta yhteisöllisyyden lisääminen; on hienoa oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Koska yhteishenki on korkealla, talkoolaiset auttelevat toisiaan myös muulloin, pääasiassa kesäisin. 

Kun verrataan Vesijärven tilaa vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen, Markku Laaksonen toteaa järven tilan vakiintuneen ja olevan kohtuullisen hyvä nykyään. Kuhakanta on elinvoimainen, ja petokalojakin on enemmän. Särkeä ja lahnaa puolestaan on onnistuttu vähentämään. Virkistymismahdollisuudet ovat parantuneet ja vesillä harrastaminen on yleistynyt.

Vesijärvellä on monenlaista ehtinyt Laaksoselle sattua ja tapahtua. Kuten nuotta jäi talvella pohjaan kiinni ja irrottaminen oli kova homma, pyydykset repesivätkin. Työ on tekijäänsä opettanut ja talkoissa hommat vain jatkuvat. Onneksi, sillä ilman aktiivisia talkoolaisia moni asia vesistöjen hyväksi jäisi tekemättä! 

Teekkarit särjen asialla

Mitä voi seurata, kun teekkari on vuonna 2013 työharjoittelussa Lahden seudun ympäristöpalveluissa ja syö särkiburgerin Lähiruokapyöräilyn päätepisteessä Vääksyssä?

Vaikka mitä!
Ajatus särkikalojen hyödyntämismahdollisuuksista jää kytemään alitajuntaan. Ympäristöasioiden hallintaa biotuotetekniikka-puolella opiskeleva teekkarimme perehtyy järvien rehevöitymiseen ja kalaston rooliin tässä kehityksessä.

Tammikuussa 2016 teekkarimme, nyt jo tekniikan kandidaatti, aloittaa yrittäjyyssivuaineen. Aalto Ventures Programmissa etsitään myös liikeideoita tai ongelmia, jotka ratkaisemalla voisi synnyttää liiketoimintaa. Ja niin teekkarimme mieleen pompahtaa särki-idea. Hän kokoaa kurssin opiskelijoista ympärilleen motivoituneen tiimin ratkaisemaan ongelmaa.

Paljastetaanpa tässä vaiheessa teekkarimme henkilöllisyys: Hän on Paavo Vallas, vankka Pelicans-fani ja alun perin Hollolasta. Syntyy tiimi Särkifood, jossa ovat Paavo, CEO ja ympäristövastaava, Toni Laitila, tuotantotalouden opiskelija ja markkinointiguru, Balázs Horváth, unkarilainen tietotekniikkavelho ja innokas kotikokki ja Jami Sarnikorpi, koneteekkari, puoliammattilaisvalokuvaaja ja -designeri.

Syntyy ajatus tuotetestauksesta Ravintolapäivänä. 

Aluksi porukka tutustuu hoitokalastukseen Vesijärvellä, ottaa mukaan 20 kg särkeä ja testaa reseptejä. Särkiruoan valmistaminen käsittelemättömistä särjistä on kiinnostavaa, mutta Ravintolapäivää varten liian työlästä. Niinpä JärkiSärki toimittaa teekkareille valmiiksi maustettua, perattua särkeä, jonka ruodot on pehmennetty. JärkiSärjen tuotteita on myytävänä joissakin kaupoissa pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylässä.

Ravintolapäivään tiimi Särkifood valmistaa 130 annosta särkiburgereita, unkarilaista Särki-halászléa ja särki thaipalloja. Särki-ravintola pystytetään keskeiselle paikalle Helsingin Ruttopuistoon. Markkinointi hoidetaan facebook-tapahtuman avulla.

•  Kaikki ruoka meni, ja palaute oli äärimmäisen kannustavaa, kertoo Paavo Vallas.  Erotuimme hyvin selkeästi muista ravintoloista Särki-brändimme ansiosta. Saimme paljon huomiota. Myös ne, jotka eivät maistaneet, jatkoivat positiivisesti naureskellen matkaansa. Tyypillinen kommentti oli ”Vau, en olisi koskaan uskonut, että särjestä voi saada näin hyvää ruokaa”. Erityisesti halászlé ja särkiburgeri sulattivat ihmisten sydämet. Paras esimerkki oli herrasmies, joka oli ollut seitsemän vuotta kasvissyöjä, mutta saapui maistamaan särki thaipallojamme”.

Kipinä on ottanut tulta. Opintoihin liittyvä kurssi loppuu huhtikuussa, mutta Särkifood aikoo jatkaa. Käy katsomassa upeat kuvat annoksista Särki facebook-sivulta 
Ja kun tykkäät sivusta, saat tiedon seuraavasta Särki-ravintolasta!

Viisasta veden käyttöä

Mitä on ”vesiviisas kiertotalous”?  Se kuulostaa ensi kuulemalta melko vaikealta. Kun asiaa lähtee pohti-maan, alkavat termitkin avautua. Vesiviisautta kiertotaloudessa. Veden viisasta käyttöä kaikissa toiminnoissa ja tuotannon kaikissa vaiheissa - kestävää vedenkulutusta.

Pyhäjärvi-instituutti on mukana ”Kohti vesiviisasta kiertotaloutta” -hankkeessa. Hanketta vetää Suomen ympäristökeskus ja mukana ovat Pyhäjärvi-instituutin lisäksi Future Earth Suomi, Ympäristötiedon foorumi, Digipolis, Oulun yliopiston Thule-instituutti, Baltic Sea Action Group, SITRA ja Kaskas Media. Rahoitus hankkeelle tulee Nesslingin säätiöltä.

Pyhäjärviseutu on valittu hankkeen yhdeksi tarkastelualueeksi. Hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, miten kiertotalous ja vesi linkittyvät toisiinsa ja pyritään mallintamaan, pystyttäisiinkö ruoantuotannon vesi- ja kertotaloutta tehostamalla parantamaan vesien tilaa. Hankkeessa pyritään tuomaan ajankohtaista tietoa vesiviisaasta kiertotaloudesta alueen toimijoille. Maaliskuussa järjestetään vesiin ja lannan ravinteiden hyötykäyttöön liittyvät seminaaripäivät, johon on koottu alueen yrityksistä esimerkkejä hyvistä ratkaisuista sekä tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja eri tekniikoista. Toinen seminaaripäivä koskee kokonaan lannan hyötykäyttöä. Lisätietoa seminaarista löytyy esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutin nettisivuilta. Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa mukaan!

Kiertotaloudella tarkoitetaan kaikkien materiaalien kierrättämistä ja uudelleen käyttämistä. Pyhäjärven ja muiden vesistöjen kannalta on tärkeää kierrättää ja hyödyntää ravinteet niin tehokkaasti, ettei niitä huuhtoudu vesiin liikaa. Vesissä ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä, mikä näkyy esimerkiksi vesikasvillisuuden ja levien runsastumisena. Toisaalta on tiedossa, että maaperästä louhittava fosfori tulee loppumaan lähivuosikymmeninä, joten siksikin meidän tulisi kierrättää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti. On tuhlausta päästää ravinteita ja eloperäistä ainesta pelloilta, metsistä ja soilta valuvien vesien ja jätevesien mukana vesistöihin. Uusia innovaatioita tarvitaan. Peltojen kasvukuntoon vaikuttamalla esimerkiksi parantamalla maan rakennetta, lisäämällä orgaanisen aineen määrää ja oikealla lannoituksella, parannetaan satoisuutta ja maaperän vesitaloutta. Samalla vaikutetaan myös ravinteiden kulkeutumiseen valumavesien mukana. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä ovat myös ravinteiden talteenotto jäte- ja valumavesistä, lietteiden hyödyntäminen, kompostoivien käymälöiden ja kuivakäymälöiden käyttö ja suuremmassa mittakaavassa kasvistuotannossa syntyvien jätevesien (joissa ei haitta-aineita eikä hygieniaongelmia) kierrättäminen esim. kasteluvetenä.

Vesiviisaus on oikeastaan aika hieno sana. Se liittyy teollisuuteen, alkutuotantoon, kalastukseen ja järvika-lan käyttöön, puhtaan veden kaikenlaiseen hyödyntämiseen ja veden puhdistamiseen. Termin alle piiloutuu myös moni Pyhäjärveä koskettava teema. Vesiviisautta on kuormituksen vähentäminen jo ennen vesistöön pääsyä. Se on vesistöjen viisasta käyttöä, niin että myös tulevilla sukupolvilla on vettä käytettäväkseen. Se kertoo meidän, luonnonvesien ja pohjavesien käyttäjien, viisauden tarpeesta.

Kohti vesiviisasta kiertotaloutta on hieno tavoite. Se on myös iso kokonaisuus. Suuri osa kiertotalouden vesiviisaudesta liittyy säädöksiin ja lainsäädäntöön. Vesiviisas -hankkeessa selvitetäänkin mahdollisia lainsäädännöllisiä rajoitteita vesiviisaan kiertotalouden toteuttamiselle ja pyritään vaikuttamaan niihin. Iso osa siitä on myös uuden ja uudemman teknologian hyödyntämistä. Se on myös uusien teknisten ratkaisujen kehittämistä ja keksimistä. Onneksemme meidänkin alueeltamme löytyy vastuullisia päättäjiä, tuottajia ja yrityksiä, jotka haluavat kehittää toimintaansa vesiviisaaseen suuntaan ja etsivät ja löytävät keinoja sivuvirtojen hyödyntämiseen ja kiertotalouden kehittämiseen. Toivottavasti sääntely pysyy kehityksen mukana ja kannustaa vesiviisaaseen kiertotalouteen.

"Elintarviketjun kiertotalous" ja "Lannan ravinteet kiertoon" -seminaarien ohjelmat löydät täältä. Ilmoittautuminen seminaareihin on 3.3. mennessä tämän linkin kautta. Lämpimästi tervetuloa!

Juttu on osa Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa. Koko juttusarja on luettavissa täältä. Juttu julkaistiin myös Pyhäjärvi-instituutin blogissa "Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t"

Viheralueet ovat kestävin keino hulevesien vähentämiseksi

Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen kirjoitti blogissaan Vesijärven Enonselän suuresta, valuma-alueelta peräisin olevasta kuormituksesta ja totesi Lahden kaupungin hulevesien olevan merkittävä järveä kuormittava fosforin lähde.  Helsingin yliopistossa Ympäristötieteiden laitoksella (Lahden ympäristökampus) tekemissämme sangen pitkäaikaisissa tutkimuksissa olemme selvittäneet fosforin lisäksi lukuisten muiden kaupunkiperäisten haitta-aineiden muodostumista ja päätymistä Enonselälle  Tutkimuksen päätavoitteena on valaista sitä, miten erilainen maankäyttö ja sen intensiteetti vaikuttavat hulevesien muodostumiseen ja niiden mukana poistuvien haitta-aineiden määrään. Selvitämme mm. mikä rooli kaupunkien viheralueilla – joilla on runsaasti vettä imevää pintaa – on huleveden määrään (siis kaupunkitulvien todennäköisyyteen) ja laatuun (esimerkiksi Vesijärven tilaan ja virkistysarvoon). Maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen tarkkoja ja pitkäkestoisia hulevesimittauksia suoritamme Kilpiäisissä (lievä maankäyttö), Paavolassa (kohtalainen/runsas maankäyttö) ja Sepon- ja Kauppakadun valuma-alueella (intensiivinen maankäyttö). Lähes luonnontilaisena verrokkialueena toimii Alasenjärven länsirannalla oleva Kytölän metsäalue.

Tutkimuksemme ovat kiistatta osoittaneet kaupungistumisen merkittävän vaikutuksen hulevesinä vesistöihin poistuvien haitta-aineiden määrään. Ydinkeskustasta, jossa viheralueiden määrä on vähäinen, hulevesien mukana poistuu vuoden aikana noin 60 tonnia kiintoainesta neliökilometriä kohden laskettuna. Vastaava luku typelle on 300 kg ja fosforille 70 kg.  Paitsi kiintoainesta ja ravinteita kaupunkialueilta poistuu hulevesien matkassa myös myrkyllisiä metalleja. Keskusta-alueilta syntyvän ja Enonselkään poistuvan sinkin (Zn) vuosittainen määrä on yli 50 kg, ja kuparin (Cu), kromin (Cr), nikkelin (Ni) ja lyijyn (Pb) poistumat lasketaan nekin useissa kiloissa neliökilometriä kohti laskettuna.  Runsaammin viheralueita sisältäviltä taajamavaluma-alueilta fosforin, raskasmetallien ja kiintoaineen poistumat ovat keskimäärin vain noin viidennes siitä mitä kaupunkikeskustat sisuksistaan sylkevät.

Tuloksiemme valossa viheralueet huomioivalla kaupunkisuunnittelulla on ratkaiseva rooli paitsi meidän maakrapujen myös veden viljan hyvinvoinnille. Nykytiedon mukaan hulevedet tulisi hoitaa hallitusti siellä missä ne saavat alkunsa: itse valuma-alueella.  Tiiviisti rakennetuilla alueilla tämä voi olla haasteellista, jolloin vaihtoehtona voi olla hiljattain esitetty kokoomaputki, joka johtaisi keskusta-alueen hulevedet kosteikkoviivytyksen jälkeen Porvoonjokeen.  Veden luonnolliseen kiertoon pyrkivät ratkaisut ovat, kuten Lahden hulevesiohjelmassakin todetaan, kuitenkin paitsi edullisin myös ympäristön hyvinvoinnin kannalta kestävin ratkaisu. 

Heikki Setälä, kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori ja Marjo Valtanen, FT 

Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos, Lahden ympäristökampus

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.

Enonselkä kuntoon lämmönsäätelyllä?

Enonselän tilaa on pyritty parantamaan rajoittamalla syvänteiden hapen kulumista. Hapellista vettä on pumpattu järven pintakerroksista korvaamaan syvältä kulunut happi. Tarvittava sähkö tulee kuitenkin kalliiksi ja kesällä syvien vesikerrosten lämmetessä hapetuksen teho laskee.

Mahdollisista korvaavista sekoitusmenetelmistä lupaavin on lämmön keruu syvänteistä lämpöpumpuilla. Siinä nykyinen mekaaninen pumppaus korvattaisiin veden tiheyden muutoksen aiheuttamalla sekoittumisella. Kun lämpöä poistetaan neliasteisesta vedestä, se kevenee ja alkaa nousta ylöspäin.

Lämpöpumpulla toteutetussa sekoituksessa ei alusveteen kesällä siirtyisi päällysvedestä yhtä paljoa happea kuin nykyisillä pumpuilla. Tätä kuitenkin kompensoisi noin kymmenen astetta alhaisemmaksi jäävä lämpötila, joka puolittaisi alusveden hapenkulutuksen. Kylmä vesi voisi tarjota suotuisan elinympäristön jopa lohikaloille.

Vedestä otettuna lämpöenergia maksaisi alle puolet suoralla sähköllä tuotetusta. Toisin kuin maalämmössä keruuputkiston ympärillä vesi vaihtuu koko ajan, jolloin lämpötilaero lämmönkeruunesteen ja putkiston pinnan välillä pysyy mahdollisimman suurena ja tuottaa siten parhaan lämmönkeruutehokkuuden. Tosiasiallinen tehokkuus olisi vielä suurempi, sillä lämpöpumpuilla energian siirron molemmat päät olisivat hyödynnettävissä: järvessä jäähdytys hoitaisi sekoituksen ja maalla lämmitys menisi kiinteistöille.

Lämpöpumppusekoitus on tehokkaimmillaan talvella, jolloin myös lämmön tarve on suurin. Kesällä sekä asuntojen jäähdytys että käyttöveden lämmitys voitaisiin valjastaa veden sekoittamiseen.

Enonselässä on talvellakin valtavasti energiaa, joten kokonaisvaltaisin toteutus voisi olla kaukolämpöverkkoon kytkeytyminen. Tässä ei kuitenkaan tarvitsisi lähteä koko järvestä vaan se voitaisiin tehdä vaiheittain yksi syvännealue kerrallaan.

Viiden vuoden kokemus Enonselän sekoitushapetuksesta on tuottanut positiivisia tuloksia ja lämpöpumppuja käyttämällä sen haittapuoliltakin vältytään. Lämmön ja sekoituksen yhteistuotanto olisi sekä Enonselälle että lähiasutukselle ihanteellinen ratkaisu. 

kirjoittaja: Kalevi Salonen

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.

Enonselän syvänteiden hapetus puree?

Hapen loppuminen Enonselän syvänteistä on aiemmin ollut jokavuotista. Sen on uskottu vaikuttavan ravinteiden purkautumiseen pohjasedimentistä ja siten lisäävän järven levämassaa. Järven tilan parantamiseksi syvänteille sijoitettiin vuonna 2010 yhdeksän pumppausasemaa, jotka hapettomuuden synnyn välttämiseksi työntävät hapellista pintavettä pohjan lähelle.

Talvella pumppaus on pitänyt syvänteiden happitilanteen erinomaisena jopa silloin kun vain osa pumpuista on ollut käytössä. Sen sijaan kesällä happipitoisuus on saatu pysymään vain hapellisen ja hapettoman tilan rajamailla. Heikko tilanne on jäänyt kuitenkin kestoltaan lyhyeksi eikä happivelkaa ole syntynyt niin paljoa, että ravinteiden vapautuminen sedimentistä veteen olisi kiihtynyt. Happitilanteen parannuttua pohjaeläimet ovat päässeet levittäytymään syvänteisiin, jolloin kaloille on tullut lisää ravintoa.

Päällysveden pumppaus syvänteisiin on kohottanut syvän veden loppukesän lämpötilan aikaisempaa korkeammaksi. Samalla hapellinen viileä välivesikerros on hävinnyt ja kylmän veden kalojen - etenkin kuoreen - elinolosuhteet ovat heikentyneet. Lämpeneminen on myös kiihdyttänyt hapen kulumista ja siten osittain vähentänyt hapetustehoa.

Hapetuksen aikana Enonselän levämassat ovat olleet pienimmillään sitten Lahden jätevesien laskun lopettamisen. Pienestä vesikerrosten välisestä lämpötilaerosta huolimatta syvän veden ravinteet eivät ole kesän aikana yleensä päässeet sekoittumaan pintaveteen kasvattamaan levämassaa. Tavanomaista viileämpänä ja sateisena kesänä 2015 koko vesimassa kuitenkin sekoittui kahdesti, minkä seurauksena ilmeni leväkukintoja.

Hapetus on selkeästi kohentanut Enonselän tilaa. Ilmenneet haitat ovat suhteellisen pieniä ja niihinkin voidaan jatkossa vaikuttaa muun muassa pumppuasemien käytön optimoinnilla. Viiden hapetusvuoden aikana saadut kokemukset ovat vahvistaneet, että pitkäjänteisellä työllä voidaan saavuttaa suotuisia tuloksia.

kirjoittaja: Kalevi Salonen

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.    

Hulehaitat kuriin!

Viime syksyn aikana saatiin uutta jäsennettyä tietoa koko Vesijärven ja erityisesti Enonselän ravinnekuormituksen lähteistä, kun Lahden seudun ympäristöpalveluissa koottiin Vesijärven kuormitustiedot yksiin kansiin. Enonselän rehevöitymisen kannalta aikaisempaakin ymmärrystä merkittävimmäksi tekijäksi ovat osoittautuneet Lahden kaupungin hulevedet. Enonselälle on johdettu joko suoraan tai Joutjoen kautta viitisenkymmentä hulevesiputkea, jotka kuljettavat kaduille ja asfaltoiduille pihoille sataneet ja viemäriin joutuneet vedet suoraan järveen. Näiden hulevesien mukana Enonselälle joutuu uusimpien arvioiden mukaan peräti 1500 kg fosforia vuodessa. Tämä voi tarkoittaa jopa kolmannesta Enonselän kokonaisfosforikuormasta.

Laskelmaa ei onneksi kuitenkaan tarvitse jäädä vain äimistelemään, vaan samalla, kun hulevesiongelma on noussut entistä selvemmin esille, on jopa hieman yllättäen kuvaan ilmestynyt myös mahdollinen ongelman ratkaisu. Lahti Aqua on suunnittelemassa Kariniemen puhdistamon jätevesille varaväylää Teivaasta Hennalaan ja sieltä edelleen Ali-Juhakkalan puhdistamolle. Normaalitilanteissa tuota putkea voitaisiin käyttää Enonselkää eniten kuormittavien hulevesiputkien kääntämiseen pois järvestä Salpausselän eteläpuolelle. Teknisesti tämä ei ole mahdotonta. Hennalan ympäristössä hulevedet voitaisiin käsitellä laskeutusaltaissa tai suodattaa ne ennen niiden johtamista Porvoonjokeen. Muutaman vuoden päästä valmistuva tunneli voi olla yksi avain isoon lukkoon. Toivotaan putkihankkeelle onnea ja menestystä. 

kirjoittaja: Heikki Mäkinen, Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja