Hapen loppuminen Enonselän
syvänteistä on aiemmin ollut jokavuotista. Sen on uskottu vaikuttavan
ravinteiden purkautumiseen pohjasedimentistä ja siten lisäävän järven
levämassaa. Järven tilan parantamiseksi syvänteille sijoitettiin vuonna 2010 yhdeksän
pumppausasemaa, jotka hapettomuuden synnyn välttämiseksi työntävät hapellista
pintavettä pohjan lähelle.
Talvella pumppaus on pitänyt
syvänteiden happitilanteen erinomaisena jopa silloin kun vain osa pumpuista on
ollut käytössä. Sen sijaan kesällä happipitoisuus on saatu pysymään vain hapellisen
ja hapettoman tilan rajamailla. Heikko tilanne on jäänyt kuitenkin kestoltaan
lyhyeksi eikä happivelkaa ole syntynyt niin paljoa, että ravinteiden vapautuminen
sedimentistä veteen olisi kiihtynyt. Happitilanteen parannuttua pohjaeläimet ovat
päässeet levittäytymään syvänteisiin, jolloin kaloille on tullut lisää ravintoa.
Päällysveden pumppaus
syvänteisiin on kohottanut syvän veden loppukesän lämpötilan aikaisempaa korkeammaksi.
Samalla hapellinen viileä välivesikerros on hävinnyt ja kylmän veden kalojen -
etenkin kuoreen - elinolosuhteet ovat heikentyneet. Lämpeneminen on myös kiihdyttänyt
hapen kulumista ja siten osittain vähentänyt hapetustehoa.
Hapetuksen aikana Enonselän
levämassat ovat olleet pienimmillään sitten Lahden jätevesien laskun
lopettamisen. Pienestä vesikerrosten välisestä lämpötilaerosta huolimatta syvän
veden ravinteet eivät ole kesän aikana yleensä päässeet sekoittumaan pintaveteen
kasvattamaan levämassaa. Tavanomaista viileämpänä ja sateisena kesänä 2015 koko
vesimassa kuitenkin sekoittui kahdesti, minkä seurauksena ilmeni leväkukintoja.
Hapetus on selkeästi kohentanut
Enonselän tilaa. Ilmenneet haitat ovat suhteellisen pieniä ja niihinkin voidaan
jatkossa vaikuttaa muun muassa pumppuasemien käytön optimoinnilla. Viiden
hapetusvuoden aikana saadut kokemukset ovat vahvistaneet, että pitkäjänteisellä
työllä voidaan saavuttaa suotuisia tuloksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti