Enonselkä kuntoon lämmönsäätelyllä?

Enonselän tilaa on pyritty parantamaan rajoittamalla syvänteiden hapen kulumista. Hapellista vettä on pumpattu järven pintakerroksista korvaamaan syvältä kulunut happi. Tarvittava sähkö tulee kuitenkin kalliiksi ja kesällä syvien vesikerrosten lämmetessä hapetuksen teho laskee.

Mahdollisista korvaavista sekoitusmenetelmistä lupaavin on lämmön keruu syvänteistä lämpöpumpuilla. Siinä nykyinen mekaaninen pumppaus korvattaisiin veden tiheyden muutoksen aiheuttamalla sekoittumisella. Kun lämpöä poistetaan neliasteisesta vedestä, se kevenee ja alkaa nousta ylöspäin.

Lämpöpumpulla toteutetussa sekoituksessa ei alusveteen kesällä siirtyisi päällysvedestä yhtä paljoa happea kuin nykyisillä pumpuilla. Tätä kuitenkin kompensoisi noin kymmenen astetta alhaisemmaksi jäävä lämpötila, joka puolittaisi alusveden hapenkulutuksen. Kylmä vesi voisi tarjota suotuisan elinympäristön jopa lohikaloille.

Vedestä otettuna lämpöenergia maksaisi alle puolet suoralla sähköllä tuotetusta. Toisin kuin maalämmössä keruuputkiston ympärillä vesi vaihtuu koko ajan, jolloin lämpötilaero lämmönkeruunesteen ja putkiston pinnan välillä pysyy mahdollisimman suurena ja tuottaa siten parhaan lämmönkeruutehokkuuden. Tosiasiallinen tehokkuus olisi vielä suurempi, sillä lämpöpumpuilla energian siirron molemmat päät olisivat hyödynnettävissä: järvessä jäähdytys hoitaisi sekoituksen ja maalla lämmitys menisi kiinteistöille.

Lämpöpumppusekoitus on tehokkaimmillaan talvella, jolloin myös lämmön tarve on suurin. Kesällä sekä asuntojen jäähdytys että käyttöveden lämmitys voitaisiin valjastaa veden sekoittamiseen.

Enonselässä on talvellakin valtavasti energiaa, joten kokonaisvaltaisin toteutus voisi olla kaukolämpöverkkoon kytkeytyminen. Tässä ei kuitenkaan tarvitsisi lähteä koko järvestä vaan se voitaisiin tehdä vaiheittain yksi syvännealue kerrallaan.

Viiden vuoden kokemus Enonselän sekoitushapetuksesta on tuottanut positiivisia tuloksia ja lämpöpumppuja käyttämällä sen haittapuoliltakin vältytään. Lämmön ja sekoituksen yhteistuotanto olisi sekä Enonselälle että lähiasutukselle ihanteellinen ratkaisu. 

kirjoittaja: Kalevi Salonen

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.

Enonselän syvänteiden hapetus puree?

Hapen loppuminen Enonselän syvänteistä on aiemmin ollut jokavuotista. Sen on uskottu vaikuttavan ravinteiden purkautumiseen pohjasedimentistä ja siten lisäävän järven levämassaa. Järven tilan parantamiseksi syvänteille sijoitettiin vuonna 2010 yhdeksän pumppausasemaa, jotka hapettomuuden synnyn välttämiseksi työntävät hapellista pintavettä pohjan lähelle.

Talvella pumppaus on pitänyt syvänteiden happitilanteen erinomaisena jopa silloin kun vain osa pumpuista on ollut käytössä. Sen sijaan kesällä happipitoisuus on saatu pysymään vain hapellisen ja hapettoman tilan rajamailla. Heikko tilanne on jäänyt kuitenkin kestoltaan lyhyeksi eikä happivelkaa ole syntynyt niin paljoa, että ravinteiden vapautuminen sedimentistä veteen olisi kiihtynyt. Happitilanteen parannuttua pohjaeläimet ovat päässeet levittäytymään syvänteisiin, jolloin kaloille on tullut lisää ravintoa.

Päällysveden pumppaus syvänteisiin on kohottanut syvän veden loppukesän lämpötilan aikaisempaa korkeammaksi. Samalla hapellinen viileä välivesikerros on hävinnyt ja kylmän veden kalojen - etenkin kuoreen - elinolosuhteet ovat heikentyneet. Lämpeneminen on myös kiihdyttänyt hapen kulumista ja siten osittain vähentänyt hapetustehoa.

Hapetuksen aikana Enonselän levämassat ovat olleet pienimmillään sitten Lahden jätevesien laskun lopettamisen. Pienestä vesikerrosten välisestä lämpötilaerosta huolimatta syvän veden ravinteet eivät ole kesän aikana yleensä päässeet sekoittumaan pintaveteen kasvattamaan levämassaa. Tavanomaista viileämpänä ja sateisena kesänä 2015 koko vesimassa kuitenkin sekoittui kahdesti, minkä seurauksena ilmeni leväkukintoja.

Hapetus on selkeästi kohentanut Enonselän tilaa. Ilmenneet haitat ovat suhteellisen pieniä ja niihinkin voidaan jatkossa vaikuttaa muun muassa pumppuasemien käytön optimoinnilla. Viiden hapetusvuoden aikana saadut kokemukset ovat vahvistaneet, että pitkäjänteisellä työllä voidaan saavuttaa suotuisia tuloksia.

kirjoittaja: Kalevi Salonen

Tutkimusblogeissa avataan vesistöjen tilan tutkimukseen ja seurantaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Blogit ovat osa hämäläistä Yhteisillä aalloilla –viestintähanketta.    

Hulehaitat kuriin!

Viime syksyn aikana saatiin uutta jäsennettyä tietoa koko Vesijärven ja erityisesti Enonselän ravinnekuormituksen lähteistä, kun Lahden seudun ympäristöpalveluissa koottiin Vesijärven kuormitustiedot yksiin kansiin. Enonselän rehevöitymisen kannalta aikaisempaakin ymmärrystä merkittävimmäksi tekijäksi ovat osoittautuneet Lahden kaupungin hulevedet. Enonselälle on johdettu joko suoraan tai Joutjoen kautta viitisenkymmentä hulevesiputkea, jotka kuljettavat kaduille ja asfaltoiduille pihoille sataneet ja viemäriin joutuneet vedet suoraan järveen. Näiden hulevesien mukana Enonselälle joutuu uusimpien arvioiden mukaan peräti 1500 kg fosforia vuodessa. Tämä voi tarkoittaa jopa kolmannesta Enonselän kokonaisfosforikuormasta.

Laskelmaa ei onneksi kuitenkaan tarvitse jäädä vain äimistelemään, vaan samalla, kun hulevesiongelma on noussut entistä selvemmin esille, on jopa hieman yllättäen kuvaan ilmestynyt myös mahdollinen ongelman ratkaisu. Lahti Aqua on suunnittelemassa Kariniemen puhdistamon jätevesille varaväylää Teivaasta Hennalaan ja sieltä edelleen Ali-Juhakkalan puhdistamolle. Normaalitilanteissa tuota putkea voitaisiin käyttää Enonselkää eniten kuormittavien hulevesiputkien kääntämiseen pois järvestä Salpausselän eteläpuolelle. Teknisesti tämä ei ole mahdotonta. Hennalan ympäristössä hulevedet voitaisiin käsitellä laskeutusaltaissa tai suodattaa ne ennen niiden johtamista Porvoonjokeen. Muutaman vuoden päästä valmistuva tunneli voi olla yksi avain isoon lukkoon. Toivotaan putkihankkeelle onnea ja menestystä. 

kirjoittaja: Heikki Mäkinen, Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja

Mitä Pyhäjärven valuma-alueella tapahtuu?

Pyhäjärven valuma-alueella toteutettuja vesiensuojelutoimenpiteitä, kuten laskeutusaltaita, kosteikkoja ja suodattimia, esittelevään karttasovellukseen pääsee tutustumaan tästä linkistä: http://pyhajarvensuojelu.net/valuma-aluetyo/ Linkki karttasovellukseen löytyy myös Pyhäjärven suojeluohjelman nettisivujen etusivulta oikeasta reunasta tai ylävalikosta ”Valuma-aluetyö”. Karttasovellus on suunniteltu ja toteutettu jo päättyneessä Yhteisillä vesillä -hankkeessa. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli tuoda olemassa olevaa tietoa esille ymmärrettävässä muodossa. Lisää hankkeesta voit lukea Pyhäjärvi-instituutin sivuilta tästä.

Karttasovelluksessa vasemmalla näkyvät selitteet, mikä karttasymboli vastaa mitäkin toimenpidetyyppiä. Kartalla näkyviä kohteita voi itse poistaa näkyvistä ja laittaa takaisin näkyvin kohdissa ”Toimenpiteet kartalle/pois” ja ”Karttatasojen valinta”. Jälkimmäisenä mainitussa voi myös vaihtaa taustakarttaa. Vasemmassa laidassa kohdassa ”Toimenpidetyyppien kuvaukset” on lyhyesti selitettynä, mitä kukin toimenpidetyyppi tarkoittaa.

Klikkaamalla kartalla jotakin kohdetta oikealla olevaan palkkiin avautuu lisätietoja kyseisestä kohteesta. Vastaavasti ”Hae kohde” -valikosta voi valita nimen perusteella jonkin kohteen, jolloin kyseisen kohteen symboli kartalla aktivoituu kertoen missä se sijaitsee. Samalla oikeaan palkkiin avautuu myös lisätietoja kohteesta. Lisätietoihin on tarkoitus vielä laittaa kuvia kohteista ja muutenkin tietoja päivitetään tarpeen mukaan.

Karttasovellusta tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että se ei sisällä kaikkia Pyhäjärven valuma-alueella toteutettuja vesiensuojelutoimenpiteitä.

Käykäähän tutustumassa ja kommentoikaa alle mitä mieltä olitte! Mahdollisia epäkohtia ja lisäystarpeita koskevat kommentit otetaan mieluusti vastaan.

Jutun on kirjoittanut Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Elisa Mikkilä. Juttu on julkaistu alunperin Pyhäjärvi-instituutin blogissa "Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t"

Aarteenetsintää

Pitkään jatkunut syksy ja kauniit syysilmat houkuttelevat ulos. Some, pelit ja tv-ohjelmat tuntuvat kuitenkin monta kertaa vievän voiton ulkoilusta. Tekosyitä on helppo keksiä: on pimeää, kellojakin siirrettiin talviaikaan, kylmä, väsyttää – huomenna sitten.

Luonnossa liikkumisen terveyttä edistävistä vaikutuksista on puhuttu tiedotusvälineissä viime aikoina runsaasti ja tästäkin syystä tulisi painua pihalle ja heittää ne älykännykät eteisen pöydälle. Vai tulisiko? Ehkä teknologian ja ulkoilun voi yhdistää? Kerroin omasta geokätköilyn aloittamisestani Pyhäjärvi-instituutin blogissa: Puhdas vesi,paremmat evä(ä)t!

Moni luonnossa liikkuja on löytänyt geokätköilyn kautta tuttuja paikkoja uudesta näkökulmasta. Kätköstä tehdystä kuvauksesta oppii usein jotain uutta ja tutun lenkkipolun ympäristö alkaa näyttää erilaiselta. Toisaalta moni on löytänyt geokätköilyn kautta ulkoilun riemun. Ulkoilu ei ole enää päämäärätöntä ulkona laahustamista, vaan ulkoiluun saa tekemisen meininkiä ja kohteen.

Suomessa aktiivisia kätköjä on yli 35 500. Kätköilyä voikin harrastaa missä päin maailmaa vain – no Siperiassa on vähän vähemmän kätköjä, mutta Etelämantereeltakin niitä löytyy. Maailmassa kätköjä on yli 2,7 miljoonaa.   

Geokätköilystä voi opiskella lisää sivulta www.geocaching.com.

Pyhäjärvi-instituutti on toteuttanut kolme vesiensuojelukätköä. Ne löytyvät vuonna 2012 tehtyjen luontopolkujen yhteydestä Eurasta, Säkylästä ja Yläneeltä. Geokätköillä jaamme tietoa Natura 2000 -alueista, paikallisesta historiasta ja vesiensuojelusta.

Sielunmaisemana Vesijärvi

Matti Mäyränpää seisoo Vesijärven rannalla aivan Vääksyn keskustan tuntumassa. Mies tuntee Vesijärven.

- Tuolla on Maijansaari, tuota kutsumme Krokotiilisaareksi. Tästä on suoraan järven poikki 15 km Hollolan kirkolle, vaikka tien kautta on yli 30.

Hän on seurannut Vesijärveä pian 40 vuotta aivan aitiopaikalta. Omasta pihasta, rannan kiveltä, johon on hakattu tontin ostopäivä, olohuoneen ikkunasta, lastenlasten leikkipaikalta, veneestä kalastusreissuilla. Nähnyt myrskyt ja jään voiman, kuunnellut veden loiskintaa - ja lapioinut sinilevää ämpäriin loppukesästä 1978. Mutta vain sen yhden kerran, sen jälkeen sinilevää ei ole omassa rannassa ollut.

-  Kyllä tämän järven puolesta pitää osaltaan kantaa huolta, puhua kylillä ja toreilla. Matti Mäyränpää on itse yksi asikkalalaisista Vesijärvi-kummeista ja haluaa tukea järven hoitoa.

Jos Lahden päässä tapahtuu jotain erikoista, niin Mäyränpään mukaan Vääksyn rannoilla sen huomaa vedestä parin vuoden viiveellä. Tämä kesä oli Kajaanselän rannalla kaikin puolin hieno ja aurinkoinen. Järvi oli tyyni ja vesi kirkasta, mitä nyt kovat tuulet sitä joskus sekoittivat.

Kajaanselän pohjoisosa on vesillä liikkujalle hyvin rauhallista seutua, sillä veneiden reitit kulkevat pääosin Lahdesta Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle. Sopiva lounaistuuli tuo paikalle ajoittain surffareita.

- Meitä on täällä parikymmentä ukkoa, jotka tapaavat järvellä ympäri vuoden erilaisten kalapyydysten äärellä, kertoo Mäyränpää.

Pitkä kokemus auttaa kalamiestä. Syvänteiden reunalla on tänäkin syksynä piilevää, eikä sellaisiin kohtiin kannata verkkoja viedä. Kalaa ei tule paljon, mutta riittävästi. Saaliina on 50 mm:n verkkoihin sopivasti osuvaa siikaa, kuhaa ja lohta. Mäyränpää pitää myös saalispäiväkirjaa.

-  Ja parhaat fileeahvenet, mitä on olemassa, nousevat kirkasvetiseltä Vesijärven Kajaanselältä!

Tee sinäkin kuten Matti, ja kummita Vesijärveä TÄÄLLÄ. 

I love Vesijärvi Facebookissa ja Instagramissa

Kummiudesta tuli jatko koulussa tehdylle Vesijärvi-työlle

Jos joku henkilö Hollolasta sopii ehdottomasti Vesijärvi-kummiksi, hän on Eila Hämäläinen, jo lopetetun Hollolan lukion kemian ja matematiikan opettaja. Pitkälti Eilan, ja toki Juha Kedon, ansiota on, että Lahden lukioiden oppilailla on nykyään valittavana kansainvälinen Vesijärvi-kurssi.

-  1980-luvulla haimme oppilaiden kanssa Vähä-Tiilijärven syvänteestä vesinäytteitä ja opettelimme analysoimaan niitä. Aluksi meillä oli apuna Insinööritoimisto Paavo Ristolan laboratorio ja sittemmin Ramboll Analytics, kertoo Eila.

1990-luvulla analyysien tekoa harjoiteltiin ensin Vähä-Tiilijärven vesinäytteillä, mutta varsinainen kurssi pidettiin sitten Vesijärvellä. Oppilaat tutkivat veden värin, sameuden sekä näkösyvyyden. Lisäksi he määrittivät lämpötilan, happipitoisuuden, pH:n ja johtokyvyn sekä typpi- ja fosforipitoisuudet. Omia tuloksia verrattiin sitten laboratorioiden vastaaviin, jotta tiedettiin, menikö oikein.

Eila Hämäläinen ryhtyi muutama vuosi sitten Vesijärven kummiksi. Vesijärvi on hänelle hyvin läheinen järvi, ja kun työ koulussa on ohi, kummius on hänelle luonnollinen jatkumo. Tapa antaa edelleen oma panos Vesijärven hyväksi.

- Onneksi kunnostustoimenpiteet ovat elvyttäneet Vesijärven pahasti rehevöityneestä 1970-luvun järvestä. Jotta järven tila säilyisi edelleen hyvänä, toivoisin, että mahdollisimman moni ottaisi vastuuta ja pitäisi huolta järvestä, kannustaa Eila.

Lisätietoa Vesijärvi-kummiudesta löydät täältä.